Noora H. & Noora K.
Koska menette vastauksissa taatusti sekaisin, niin tässä vielä muistutukseksi, kumpi on kumpi.
Noora H.
Noora K.
Blogi
Miten keksitte idean yhteisestä blogista? Mietityttikö konseptissa jokin?
Noora H. “Noora K. ehdotti sitä eräänä päivänä ja suostuin heti. Olin jo aiemmin miettinyt, että bloggaaminen voisi olla hauska harrastus. Juttelimme alussa kaikista mahdollisista skenaarioista (mitä jos toinen haluaa lopettaa, miten mahdolliset tulot hoidetaan jne.) ja teimme niiden pohjalta sopimuksen, joten siinä tuli käsiteltyä kaikki mietityttäneet aiheet.”
Noora K. “Pohdiskelin samaan aikaan useaa vaihtoehtoa, vanhan blogin lopettamista, sen muuttamista ammattimaisempaan suuntaan, jotain ihan uutta mallia, kun en oikein tiennyt, mitä tehdä. Vaikka harrastus oli kiva, tunnit tuntuivat käyvän turhan vähiin, mutta en halunnut pitää blogia, joka päivittyisi vain kerran viikossa. Kun ystävystyimme kaimani kanssa, mieleeni tuli, mahtaisikohan Noora H. pitää bloggaamisesta ja kysyin heti. Idea tuntui minusta heti täydelliseltä ratkaisulta, mutta sitä kypsyteltiin muutama kuukausi.”
Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon aikaa käytätte päivässä/viikossa bloggaamiseen? Eli valokuvaaminen, kuvien käsittely, tekstien kirjoitus, yhteistyöasiat jne.
Noora H. “Teen blogihommia 3–4 iltana viikossa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan. Lisäksi on tietysti kommentteihin vastaaminen, jos on todella paljon kommentteja, voi vastaamiseen mennä jopa tunti.”
Noora K. “Riippuu vähän viikosta ja siitä, kuinka paljon on kuvattavaa. Peruspostaukseen menee kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn kanssa parisen tuntia. Lisäksi on vielä kommentteihin vastaaminen, joka on meille tosi tärkeää. Yhteistyöhommat hoituvat suurimmaksi osaksi Asennemedian kautta, mikä vapauttaa meiltä paljon aikaa ja vaivaa.”
Kuinka tarkasti olette sopineet blogin pitämiseen liittyvistä vastuista, miten suunnittelette ennakkoon sisältöjä ja postausten aikatauluja, tuleeko joistain asioista kulissien takana tiukkaa vääntöä jne.?
Noora H. “Ei ole tainnut olla yhtäkään vääntöä, hyvin on sujunut.”
Noora K. “Teimme alkuun ihan kirjallisen sopimuksenkin, missä katettiin suurin piirtein kaikki, mutta emme ole tainneet vieläkään printata sitä. Sisällöt tulevat vähän fiilisten, ajankohtaisten asioiden ja kuvausmahdollisuuksien mukaan. Yhteistyöt kalenteroimme säntillisesti. Jos toisella on oikeassa elämässä kiirettä tai loma, toinen paikkaa. Ideoimme välillä yhdessä, välillä erikseen ja pääpiirteittäin postailemme vuorotellen, mutta tähän tosiaan vaikuttaa se, mitä kaikkea muuta elämässä on meneillään. Olemme kaikesta melko samoilla linjoilla, joten en kyllä muista yhtään tiukkaa vääntöä.”
Saatteko paljon face to face palautetta liikkuessanne vaikkapa kaupungilla? Tulevatko lukijat juttelemaan ja miltä se teistä tuntuu?
Noora H. “Pari kertaa joku on tullut moikkaamaan ja kertomaan, että lukee blogia. Se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli, vaikka usein edelleen hämmennyn siitä. Ei sitä vieläkään oikein ymmärrä, kuinka moni blogia lukee. Ja ehkä hyvä niin, sillä muuten voisi iskeä rimakauhu. Joskus myös mietin, onkohan kyseessä lukija, jos joku katsoo tavallista pidempään. Se saattaa kyllä johtua ihan muistakin asioista, nimimerkillä joskus olisi hyvä katsoa peiliin. :D”
Noora K. “Jonkun verran. Yleensä on ihan kivaa, jos lukija tulee juttelemaan. Kukaan ei ole koskaan tullut niin, että olisi sattunut olemaan huono hetki. On hauskaa saada kasvoja lukijoille, varsinkin sellaisille, jotka ovat jo kommenttiensa kautta jotenkin tuttuja.”
Missä teillä menee julkisuuden raja, eli minkätyyppisiä asioita ette tule koskaan paljastamaan itsestänne/käsittelemään blogissanne julkisesti?
Noora H. “Politiikka, työasiat ja yksityisemmät parisuhteeseen sekä perheeseen liittyvät jutut. Olen myös huomannut, että ihmisillä on todella vahvoja mielipiteitä toisten lastenkasvatukseen liittyen, joten sitä arkkua tuskin avaisin, jos joskus lapsia saisimme.”
Noora K. “Parisuhde pysyy blogin ulkopuolella, samoin muu perheeni muuten kuin hyvin pintapuolisesti käsiteltynä. Myös isommat surut ja murheet käsittelen yksityisesti ja ystävien kesken. Jos meillä olisi lapsia, kaikki heihin liittyvä lastenvaatteita ja lastenhuonetta lukuunottamatta jäisi blogin ulkopuolelle. Sen lisäksi, että aihe on sellainen, että se herättää todella voimakkaita mielipiteitä, joita en välttämättä olisi kovin halukas kuulemaan, mietin myös lasten digitaalista jalanjälkeä yleisesti. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoa heistä jaetaan netissä ja tämä oikeus kuuluu myös lapsille.”
Miltä tuntuu jakaa myös blogi yhdessä, tuleeko koskaan konflikteja tai väsymystä hommaan (tältä yhdessätekemisen kantilta ajateltuna)?
Noora K. “Konflikti on liian vahva sana, mutta totta kai kinastelemme ja väittelemme välillä keskenämme. Olemme niin paljon tekemisissä, että olisi outoa, jos näin ei olisi. Varsinkin, kun kyseessä on kaksi vahvaa persoonaa, jotka molemmat tykkäävät olla oikeassa. Väsymystä ei tule toisiimme. Blogiin joskus, mutta silloin toinen paikkaa, kun toinen tarvitsee taukoa.”
Noora H. “Samaa mieltä. Ja jos tulee kinaa tai väittelyä, niin sovimme yleensä nopeasti. Emme kumpikaan ole sellaisia, että jäisimme hautomaan asioita pitkäksi aikaa ja keräisimme kaunaa. Jos joku ärsyttää, niin siitä sanotaan ja sitten mennään eteenpäin.“
Miten miehenne suhtautuvat blogiin? Kuinka paljon he osallistuvat vaikka valokuvaukseen tai sisällön ideoimiseen? Onko heillä “veto-oikeutta” siihen mitä blogissa kerrotaan tai näytetään? Olisi kiva lukea joskus miehienne kirjoittama blogipostaus, vaikka kuvia “päivän asusta” jonka he teille pukisivat tai miten järjestäisivät itse jonkin kodin nurkkauksen blogikuvauskuntoon.
Noora H. “Mieheni on iloinen harrastuksestani ja varmaan vähän ylpeäkin siitä, kuinka hyvin homma on lähtenyt käyntiin. Kysyn aina mielipidettä, jos vähänkin epäilen, että asian kertominen blogissa tuntuisi hänestä epämukavalta. Olemme aika samoilla linjoilla siitä, mitä kerron blogissa ja mitkä asiat jätän pois. Veikkaan, että avomieheni ei ikimaailmassa suostuisi blogipostauksen kirjoittamiseen, vaikka välillä saankin kuvia vitsillä tehdyistä sommitelmista. Sommitelmissa on ollut esimerkiksi pellavaiset lautasliinat katettuna tuoksukynttilän, makkaraperuna-aterian, oluttölkin ja urheilulehden kanssa. Kuvissa on tietysti hahstagitkin kohdillaan, mutta #metime saattaa olla #mantime jne. Yllättävän hyvin hän siis on perillä blogimaailman kliseistä.:D”
Noora K. “Mieheni kannustaa minua harrastuksessani, välittää minulle hänelle tuttujen lukijoiden terveisiä sellaisia saadessaan ja tarjoutuu välillä kuvausavuksikin. Kaimani tapaan jos vähääkään mieityttää jonkun jutun kertominen blogissa, kysyn häneltä hänen mielipidettään ja kunnioitan sitä. Mieheni ei halua olla blogissa, joten tuollaista sisältöä tuskin on tulossa. Hänellä on kuitenkin hyvä silmä ja tyyli, joten olen kyllä joskus pyytänyt miestäni päättäämään päivän asuni, kun itsellä on lyönyt tyhjää.
Pidättekö bloggausta enemmän harrastuksena vai sivutyönä joka tuotattaa myös tuloja?
Noora H. “Vaikka blogista saa jonkin verran sivutuloja ja haluan tehdä sitä mahdollisimman hyvin, on se silti minulle harrastus. Blogia on hauskempi tehdä kun tietää, että sen voi lopettaa, jos siihen kyllästyy.”
Noora K. “Sama juttu, minullekin blogi on ensisijaisesti harrastus, vaikka sillä voikin kerryttää vähän ekstratuloja. Työ voi joskus olla velvollisuus tai mennä vapaa-ajan suunnitelmien edelle, blogi ei koskaan.”
Unelmat
Jos ei tarvitsisi ajatella rahaa tai lomien määrää, millainen olisi unelmienne matka?
Noora H. “Maailmanympärysmatka niin, että asuisin vain kivoissa boutique-hotelleissa tai upeissa vuokra-asunnoissa. Olisin reissussa vuoden ja asuisin yhdessä paikassa aina kuukauden tai pari. Palkkaisin paikallisia personal trainereita ja kokeilisin eri lajeja.”
Noora K. “Purjehdusloma, joka alkaisi Bostonista ja käsittäisi Uuden-Englannin rannikkoa ja saaria. Tällä matkalla oltaisiin ainakin kuukausi.”
Entä unelmienne asunto?
Noora H. “Helsingissä: Kruununhaassa tai Hakaniemenrannassa. Korkeat huoneet, vanhat lankkulattiat, vaaleat seinät ja pieni parveke. Maailmalla on ihan liian monta kivaa paikkaa, voisin asua esimerkiksi Söderissä, Singaporessa, San Franciscossa tai New Yorkissa. En osaa valita.”
Noora K. “Suomessa: Vanhan kivitalon kattohuoneisto Töölössä tai Etelä-Helsingissä. Meren pitäisi näkyä ja kattoterassi olisi must. Mikään jättikämppä tämän ei tarvitsisi olla, sijainti on tärkeämpi. Maailmassa: “Sama, mutta Manhattanilla ja näkymät jommallekummalle joelle ja Central Parkiin.”
Onko teillä jokin huonekalu tai esine, josta erityisesti haaveilette?
Noora H. “Haluaisin Gervasonin sohvan.”
Noora K. “Eipä oikeastaan. On paljon sellaisia, jotka olisi ihan kiva saada, mutta tällä hetkellä ei taida olla mitään sellaista, jonka eteen olisin valmis vaikka säästämään monta vuotta. Suhteellisen helposti saavutettavista esineistä haaveilen yksinkertaisista timanttinappikorviksista.”
Jos pitäisi asua Suomessa muualla kuin Helsingissä, minne muuttaisitte? Entä ulkomaat, missä haluaisitte asua ja työskennellä?
Noora H. “Suomessa voisi olla kiva asua Turussa, ehkä myös Tampereella. Ulkomailla on liian monta kivaa paikkaa, en osaa päättää.”
Noora K. “Suomessa voisin asua myös Turussa. Ulkomailla asuisin todella mielelläni Ruotsissa, Tukholmassa. Miksei Lontoossakin. Ja USA-suosikit Boston, Washington ja NYC lienevät itsestäänselvyyksiä.”
Jos voittaisitte lottovoiton, mitä tekisitte?
Noora H. “Riippuu tietysti summasta, mutta mietitään tässä nyt useita miljoonia. Ensimmäiseksi marssisin Stockalle ja kiertäisin tavaratalon alimmasta kerroksesta ylimpään. Päivittäisin kerralla meikkini, ostaisin kaikki kivat lehdet ja kirjat, hankkisin vaatekaappiin vähän uutta ja ostaisin läheisille yllätyksiä. Lopuksi kävisin ylimmässä kerroksessa kauneushoidoissa ja juomassa samppanjaa. Sitten ottaisin järjen käteen ja miettisin sijoituksia, hyväntekeväisyyttä ja mitä haluan voitollani tehdä. Todennäköisesti jatkaisin silti töissä.”
Noora K. “Minäkin mietin tätä pääpotin kannalta. Luultavasti lähtisin saman tien reissuun. Kävisin parissa suosikkikaupungissani, söisin ja joisin hyvin, shoppailisin, asuisin ihanissa hotelleissa, nauttisin oikein kunnon lomasta, jolle piffaisin tietysti mukaan pari kaveriakin. Sen jälkeen siirtyisin pariksi päiväksi jollekin paratiisirannalle lepäämään ja miettimään, että mitäs nyt ja miten rahat olisi fiksuinta sijoittaa ja mitä hyväntekeväisyysorganisaatiota alkaisin tukea enemmän. Sitten kuittaisin myös Noora H:n asuntolainan pois (krhm, kaimani, muistatko sopimuksemme :D).”
Noora H. “Ainiin! 
Yllä mainittujen asioiden lisäksi maksaisin pois K:n asuntolainan.”
Vastaukset on jaettu kolmeen osaan, joten palataan asiaan pian. Kivaa sunnuntaita! Ihanasti paistaa aurinko ainakin täällä Helsingissä.