Noora H. ja Noora K.
Ja tässä taas kuvat, jotta muistatte, kumpi on kumpi.
Noora K.
Noora H.
Treenaaminen
Kuinka paljon urheilette ja mitä muuta lenkkeilyn lisäksi?
Noora K. “Juoksen 3-4 kertaa viikossa (talvella yleensä 3) ja teen siihen päälle lihaskuntoa kotisalilla omantunnon mukaan.”
Noora H. “Treenaan noin 4-5 kertaa viikossa, pääasiassa juoksua. Lenkkeilyn lisäksi yritän käydä salilla kerran viikossa. Talvella jumpat ja kehonhuoltotunnit ovat korvanneet osan lenkeistä.”
Mitä kaikkea olette harrastaneet lapsuudessa ja nuoruudessa?
Noora K. “Podcastissa mainitun ratsastuksen lisäksi kävin tosi monta vuotta kuvataidekoulussa kerran viikossa.”
Noora H. “Tästä olikin tarkemmin podcastissa, mutta joukkuevoimistelua, judoa, thaiboxingia ja jumppia.”
Joudutteko koskaan pohtimaan painonhallinta-asioita?
Noora K.”Kyllä ja en. En koskaan laihduta, enkä harrasta dieettejä vaan uskon, että ainoa keino onnistuneeseen painonhallintaan on pysyvä elämäntapojen muutos. Tykkään syödä terveellisesti, mutta haluan myös herkutella. Uskon, että jonkinlainen 80-20-tasapaino näiden välillä toimii itselläni parhaiten. Yritän siis katsoa, että tuo suhdeluku pysyy.”
Noora H. “Yleensä en. Inhoan laihduttamista ja painon miettimistä.”
Kiinnostaisi tietää molempien viikon ruuat, esim. päivälliset, mitä söitte ja oliko itsetehtyä vai eineksiä? Myös ruokapäiväkirja kiinnostaisi, miten ruokailut jakaantuvat treenauksen mukaan?
Noora K. “Satunnaisia pakastepizzoja ja -falafeleja lukuun ottamatta en juuri syö eineksiä. Laitamme mieheni kanssa ihan tavallista kotiruokaa ja töissä syön lounasruokalan ruokaa. Viikonloppuisin saatamme kokata fiinimmin ja silloin tällöin syödään ulkona. Meillä on yksi arkiruokaa sivuava postaus tulossa, jospa siitä saisi vähän parempaa kuvaa syömisistämme.”
Noora H. “Einesasiaan on helppo vastata, syön eineksiä maksimissaan kerran kuussa. Pikaruokaa tulee syötyä useammin, mutta pääasiassa syön itse tehtyä ja työpaikan lounasruokalan ruokaa.”
Työ ja opiskelu
Mikä on työpaikkanne? Puhutteko siellä blogista tai keksittekö blogiin juttuja? Vai yritättekö saada blogin pysymään poissa työpaikalta?
Noora H. & Noora K. “Työskentelemme molemmat viestinnän parissa isossa suomalaisessa firmassa, mutta sen tarkemmin emme ajatelleet työasioita blogissa avata. Vaikka työpaikka sinänsä ei mikään salaisuus olekaan, niin haluamme pitää työt töinä ja tämän harrastuksemme omanaan. Juttelemme joskus blogijutuista lounaalla tai kahvia hakiessa, joten blogikaan ei ole mikään salaisuus, vaikka emme sitä töissä erityisesti mainostakaan.”
Tietävätkö työkaverinne, että bloggaatte yhdessä? Lukevatko työkaverit blogianne?
Noora H. & Noora K. “Suurin osa lähimmistä kollegoista tietää, että pidämme blogia. Harrastuksista tulee juteltua lounaspöydässä ja taisimme mainita blogista Facebookissa, kun tämän aloitimme. Emme ole kyselleet, lukevatko muut työkaverit blogia, mutta aina välillä joku saattaa ohimennen kommentoida jotain ruokalassa. Ja välillä kommentoijat pääsevät yllättämään, sillä kaikki eivät suinkaan kuulu meidän tyypilliseen kohderyhmäämme eli kolme-neljäkymppisiin naisiin :).”
Millaisia ovat työpäivänne?
Noora K. “Vaihtelevia, muotoillaan se nyt tällä tavalla ympäripyöreästi. Oma työni heiluu vuorotellen viestinnän ja vuorotellen markkinoinnin puolella (vaikka monestihan ne ovat nykyään yhtä ja samaa), mikä on levottomalle luonteelleni hyväksi. On kivaa, kun päivät ovat erilaisia.”
Noora H. “Vaikka työni ei ole mikään salaisuus, niin haluan pitää työn pois blogista, joten tässä kohtaa olen tylsä ja jätän vastaamatta.”
Mistä ammateista haaveilitte “pieninä” ja ovatko unelmanne totetuneet siinä määrin kun osasitte ajatella silloin “pieninä”?
Noora K. “Minulla oli kolme vaihtoehtoa: eläinlääkäri, ratsastuksenopettaja ja lentoemäntä. Lukiossa aloin kiinnostua viestintäalasta, joten ihan hyvin tämä on mennyt.”
Noora H. “Haaveilin juristin, toimittajan ja kätilön työstä, unelmat aina vähän vaihtelivat vuosien varrella. Vaikka nykyinen työni ei ole lapsuuden haaveammatti, niin olen kyllä silti yhdessä unelmatöistäni. En vain osannut haaveilla tästä etukäteen.”
Onko teillä ammatillisia idoleja, joiden tekemisiä tulee seurattua tiiviimmin?
Noora K. “Uusimman Trendin luettuani mainitsen ainakin Marimekon Anna Teurnellin, jota olen kyllä ihaillut aiemminkin, mutta nyt olen suorastaan fani. Lisäksi minulla on ystäväpiirissäni naisia, joiden urapolkuja ja pokeria ihailen suuresti.”
Noora H. “Urallaan edenneet naiset ovat aina kiinnostavia, esimerkiksi Tiina Alahuhta-Kasko. Minulla on myös useita uraidoleita (naisia ja miehiä) lähipiirissä ja kollegojen joukossa, mutta heissä ihailen aina jotain piirrettä, esimerkiksi poikkeuksellista kykyä luoda visioita tai hyvää johtajuutta. Varsinaista uraidolia minulla ei siis taida olla.”
Millaiset opinnot teillä on takana?
Noora K. “Olen HuK ja pääaineeni oli suomen kieli ja sivuaine viestintä. Lisäksi aloitin juuri graafisen suunnittelun opinnot.”
Noora H. “Liiketaloutta ja viestintää.”
Jos hakisitte nyt vasta kouluun (ammattikorkea/yliopisto…) ja pohtisitte työelämää, olisiko suuntaus sama vai tekisisittekö jotain toisin?
Noora K. “En varmaankaan tekisi paljoa toisin – olen opiskellut sitä, mikä kiinnosti ja työelämässäkin kävi varsin hyvin, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Opiskellahan voi lisää vaikka loppuelämän, joten en koe, että menneitä valintoja pitäisi muutella.”
Noora H. “Miettisin oikikseen hakemista, se olisi voinut olla kiinnostava polku.”
Oliko teillä jonkinlaisia opiskelutekniikoita, jotka koitte tehokkaiksi?
Noora K. “Luin opiskelumateriaalin ensin todella kursorisesti läpi ja vasta toisella kerralla aloin lukea syvemmin. Tein (ja teen) muistiinpanot oikeastaan aina käsin – ne jostain syystä jäävät sillä tavalla paremmin mieleen.”
Noora H. “Tein käsite- ja miellekarttoja, ne auttoivat minua tenteissä ja hyödynnän niitä edelleen.”
Oletteko kotoa kaksikielisiä vai “pakkoruotsin” kautta oppineet?
Noora K. “Minäkin ponnistan ihan kouluruotsilla, joka on minusta parempi sana kuin pakkoruotsi. Seuraa yksi harvoja tämäntyyppisiä kannanottojani: minusta ruotsin opiskelu on hyödyllistä, enkä kannata pakkoruotsin poistamista. Olen itse tarvinnut sitä työelämässä paljon ja sen osaaminen on auttanut monessa asiassa.”
Noora H. “Pakkoruotsin kautta oppinut, tosin aloitin ruotsin lukemisen vapaaehtoisesti kolmannella luokalla, joten varsinaisesta pakkoruotsista ei kohdallani ollut kyse.”
Oletteko kumpikaan koskaan miettineet vakavasti armeijan käymistä?
Noora K. “En.”
Noora H. “Olen. Ja jopa vähän harmitellut sitä, etten armeijaa käynyt.”
Olisiko teillä jotain hyviä neuvoja työnhakuun?
Noora K. “Jos vain suinkin mahdollista, puhu urasuunnitelmistasi ääneen niin paljon kuin mahdollista – koskaan ei tiedä, kuka kuulee. Vinkki sopivasta paikasta tai juuri oikea kontakti voi joskus tulla todella yllättävästä suunnasta. Älä lannistu. Hyviä paikkoja on vähän ja hyviä hakijoita paljon, joten työnhaku voi viedä aikaa.
Noora H. “Tee kunnollinen CV, jonka alusta selviää heti, millaista tehtävään liittyvää työkokemusta sinulla on. Muista myös kertoa lyhyesti, mitä teit aiemmissa työpaikoissasi. Yllättävän moni on piilottanut oleelliset jutut CV:n keskelle ja unohtaa kertoa, mitä yritys X tekee ja mitä siellä on itse tehnyt.”
Kun Noora K vaihtoi alaa, kestikö sulla kauan saada nykyinen työpaikkasi vai saitko paljon “kiitos, mutta ei kiitos” -vastauksia?
Noora K. “Kesti melkein puolitoista vuotta. Tuohon aikaan mahtuu tietysti niitä ei kiitos -kirjeitä jonkinlainen määrä. Kuten tuossa yllä jo sanoinkin, hyviä paikkoja on vähän ja hyviä tekijöitä paljon. Itse otin tavaksi aina pyytää palautetta, jos olin edennyt hakuprosessissa alkua pidemmälle. Se auttoi todella paljon oman osaamisen esilletuomisessa ja sen hahmottamisessa, millaisia paikkoja kannattaa hakea.”
Elämä
Mikä tekee teidät onnelliseksi/tyytyväisiksi?
Noora K. “Kun elämä on sopivalla tavalla pientä ja kaunista. Duuni on kiinnostavaa, kivaa ja sopivasti vaikeata, sitä on oikea määrä suhteessa vapaa-aikaan, himassa on kaikki hyvin, juoksu kulkee, sellaista kaikkea pientä, suurta. Taas ne ruotsalaiset osaavat, heillä on oma sanakin tämäntyyliselle sopivuudelle, lagom.”
Noora H. “Aktiivinen elämä, ajanvietto läheisten kanssa, matkustaminen ja mielenkiintoinen työ.”
Mistä saatte voimaa vastoinkäymisten kohdatessa?
Noora K. “Annan itselleni aina luvan velloa oikein kunnolla yhden päivän ajan. Otan siitä kaiken irti, tarvittaessa itken ja huudan, mitä vain. Sen jälkeen on helpompi kerätä itsensä ja alkaa miettiä jatkoa. Joskus elämässä tulee todella ikäviä asioita vastaan ja niitä on lupa surra tai vihata. En siis suhtaudu kaikkeen väkisin positiivisesti, mutta yritän, etten jäisi liikaa rypemään, etten lamaantuisi. Tietysti jos tulee joku ihan massiivinen juttu, niin vellomisaika pitenee.”
Noora H. “Olen aluksi yleensä todella vihainen, en niinkään surullinen. Puran kiukkuani treeniin ja valitettavasti välillä myös läheisiin, mutta sisuunnun nopeasti ja pistän sitten toimeksi. Jos vastoinkäymiset ovat isoja surullisia asioita, niin käsittelen niitä itsekseni lenkkipolulla ja yritän jatkaa elämää normaaliin tapaan. Se on minulle paras tapa päästä eteenpäin.”
Millaisten ihmisten seurassa viihdytte?
Noora K. “Vastaan mieluummin niin päin, että en viihdy sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat olevinaan muita tärkeämpiä, ovat ilkeitä, jotka pyrkivät vetämään mattoa muiden alta. Kivoja ihmisiä voi olla monenlaisia, joten luonteenpiirteiden luettelu on hankalaa.”
Noora H. “Parhaiten viihdyn aitojen, iloisten, nokkelien, ystävällisten ja hauskojen tyyppien seurassa. En pidä lainkaan pönöttämisestä, pintaliidosta, tittelien kumartelusta tai turhantärkeistä tyypeistä.”
Jos saisitte valita pitkän, mutta tasaisen ja lyhyen, mutta tapahtumarikkaan elämän välillä, kumman valitsisitte?
Noora K. “Minä jouduin vähän miettimään tätä. Tasainenkin voi olla hyvä, jos kyse on onnellisesta tasaisuudesta. En ehkä tiedä.”
Noora H. “Helppo! Valitsisin lyhyen ja tapahtumarikkaan elämän.”
Missä vaiheessa elämää tunsitte olevanne lopulta “aikuisia” (vai tunnetteko vieläkään :D)?
Noora K. “No vasta nyt viime vuosina on vihdoin alkanut tuntua aikuiselta, mutta kauan se kestikin. Edelleenkin kyllä hätkähdän ajatusta siitä, että olen jo ihan kaikilla mittareilla nainen, enkä tyttö. Olen 35-vuotias.”
Noora H. “Ehkä vähän nyt? Eli pian 29-vuotiaana. Ainakin joinain päivinä.”
Millainen viisikymppinen nainen haluaisitte olla?
Noora K. “Onnellinen ja onnea tuottava, läheisten ympäröimä, nuorekas mieleltäni, edelleen urheileva, terve ja tyylikäs.”
Noora H. “Omalla mittapuullani menestynyt, lämmin, iloinen ja onnellinen. Tietysti myös tyylikäs ja ehkä vähän nykyistä hillitympi sekä hallitumpi.”
Kuvaaminen
Millainen on Noora H:n valokuvaushistoria? Kauanko olet kuvausta harrastanut, oletko itseoppinut?
Noora H. “Aloitin lähes nollasta. Toki otin aiemminkin lomamatkoilla kuvia ja olen aina jollain tavalla tykännyt kuvaamisesta, mutta aiemmin se rajoittui lomamatkojen räpsyihin. Noora K:lta olen saanut paljon hyviä vinkkejä, muuten olen itseoppinut kuvaaja, joka ei edelleenkään tiedä valotusajoista mitään.”
Millä kameralla kuvaatte? Entä mitä linssejä käytätte?
Noora K. “Canonin 6D:llä ja Sigman Art Lense 50-millisellä (f/1,4).
Noora H. “Olympus Pen EPL 7 ja linssissä lukee 25 mm 1:1.8”
Kosmetiikka ja kaunistautuminen
Mitkä on teidän meikkisuosikit, etenkin ripsarit?
Noora K. “Mun ihan ykkössuosikit meikeistä ovat BareMineralsin mineraalimeikkipohja ja poskipuna, Diorin luomivärit ja Lumenen huulikiillot. Ripsareissa olen vähemmän merkkiuskollinen, mutta juuri testattu Lumenen Mystic jotain superia oli kyllä hyvä ja toinen hyvä on Urban Decayn Lush Lash Mascara, mutta sitä on välillä vaikeaa löytää.”
Noora H. “Treenipäivinä käytän D.I.Y:n Fiberwig -ripsaria, joka lähtee pois lämpöisellä vedellä, kaikki muut ripsarit leviävät minulla lenkillä. Sitä olen käyttänyt pitkään. Muuten ripsarit vaihtelevat, nyt käytössä on Lumene, joka on oikein mainio. Poskipunista suosikkejani ovat Narsin ja Macin poskipunat.”
Noora K:lle kysymys: mikä on lentoemäntien kauneuden salaisuus? Entä miten lentoemännät jaksavat olla jalkeillaan koko päivän?
Noora K. “Virkapuku! Se ryhdistää koko olemuksen ja kiinnittää huomion itseensä, väsynyt naama jää vähemmälle huomiolle. Virkapuvulla on oikeasti ihan uskomaton merkitys. Lisäksi meikkiä tulee lisäiltyä pitkin lentoa, niin sitä pysyy joten kuten freesinä (ja kotona luonnonvalossa näyttää klovnilta). Boardauksen jälkeen vaihdetaan matalat kengät. Suurimmalla osalla korkkarit ovat niin sanotut näyttäytymiskengät, joilla kuljetaan terminaalissa ja otetaan vastaan ja hyvästellään matkustajat. Muuten ollaan mahdollisimman siisteissä ja mukavissa, laadukkaissa ja matalissa kengissä. Tukisukkikset ovat hyvä lisä ja jaloillaan olemiseen myös harjaantuu. Aluksi se on todella raskasta.”
Miten ja millä tulee paras pikakaunistautuminen?
Noora K. “Ulkoilulla, jos siihen on mahdollisuus. Pieni kävely raittiissa ilmassa tekee ihmeitä, sitten vain vähän poskipunaa, huulikiiltoa ja ripsaria.”
Noora H. “Huulikiiltoa, vähän poskipunaa ja hiusten harjaus.”
Purjehdus
Mikä on suosikkisatamasi Suomenlahdella tai Turun Saaristossa?
Noora K. “Turun saaristo onkin lueteltu tuolla alempana. Suomenlahdella tykkään todella paljon Onaksen saaristosta Sipoon edustalla. Jos kaipaan satamaravintolaa ja marinameininkiä, valitsen Suomenlinnan tai kotisatamamme Haukilahden. Paras kesä-Stadi-fiilis tulee Skifferissä eli Liuskaluodolla. Jos haluan luonnonsatamaan, niin Stora Svartötä ei voita mikään. Se on uskomattoman kaunis paikka. Ja sitten itäisemmältä Suomenlahdelta löytyy lisää helmiä. Kotkan vesillä Nuokot ovat tehneet vaikutuksen, samoin Kotkan (vai onkohan se virallisesti Pyhtään) Kaunissaari ja Svartholma Loviisan edustalla. Kuten vastauksesta huomaa, hienoja paikkoja on todella paljon.
Miten opetellaan purjehtimaan? Oliko Noora K.lla aiempaa kokemusta hommasta? Oliko vaikea oppia?
Noora K. “Menin ensimmäistä kertaa purjeveneeseen, kun ostimme omamme. Aloitin siis ihan nollasta ja välillä on ollut vaikeampaa ja välillä helpompaa. Olen kirjoittanut tästä tosi paljon edellisen blogin purjehdus-tunnisteen alla.” Sitä kun selaa taakse päin, niin löytyy vaikka mitä aiheesta.
Mitkä ovat Noora K:n veneen keväthuollon rutiinit? Miten vene on talvehtinut?
Noora K. “Jos olen ihan rehellinen, niin inhoan niitä huoltohommia. Ymmärrän tietysti, miksi niitä tehdään ja miksi niitä on ainakin osittain tärkeää tehdä itse ja puren toki hammasta, mutta en kyllä nauti sekuntiakaan siitä rassaamisesta. Veneemme talvehtii aina hallissa, mikä tuo jonkin verran huolettomuutta. Mahdollinen maalaus teetetään yleensä muilla, kone huolletaan usein itse. Vahaamisen hoidamme itse. Pieni veneemme on onneksi melko simppeli huollettava, joten yleensä selviämme parissa viikonlopussa. Lisäksi joka vuosi tulee tietysti jotain yllättävää, milloin kaasukahvan vaihtoa, milloin jotain muuta. Toissa vuonna mieheni teki ison työn uusiessaan käytännöllisesti katsoen kaikki sähköt. Tänä vuonna eteen tuleva asia on runkokatsastus.”
Mitä ensi kesän purjehdussuunnitelmia teillä on (ajankohtainen ehkä vasta myöhemmin kevät-kesällä: reitit, satamat, hankinnat, vaatetus jne)?
Noora K. “Suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta näillä näkymin lomailemme elokuun alusta lähtien. Pitkä purjehdus ajoittuu siis sinne. Lisäksi vene pitää siirtää talviteloilta Kotkasta sen kotisatamaan Espooseen, joten tämä tulee myös olemaan pidempi retki. Mitään isompia hankintoja ei ole tiedossa, ellemme innostu liikaa ja laita uutta isopurjetta tilaukseen. Sille ei tosin ole oikein nyt budjettia, joten ehkä emme tilaa. Jos käymme Saaristomerellä, haluaisin tutustua kovasti kehuttuun Brännskäriin.”
Suosikkipaikat Saaristomerellä?
Noora K. “Helsingholm, Österskär ja Seili ovat ainakin tehneet ison vaikutuksen. Upeita paikkojahan on vaikka kuinka, eikä Airiston kimallusta voita mikään.”
Mikä olisi Noora K:n unelmien vene?
Noora K. “Joko tummansininen Finngulf 36 tai vaihtoehtoisesti (jos joku muu hoitaisin huollon) joku oikein kaunis puinen purjevene.”