Noora K.
Viikon paras uudelleenrakastuminen tapahtui Vallilassa. Kävelin työviikon viimeiseen palaveriin Vallilan kautta ja mietin, että jos joskus muutamme lähemmäs keskustaa, voisin hyvin miettiä Vallilaakin asuinpaikkana. Asuimme siellä, kun muutimme aikanaan mieheni kanssa yhteen ja viihdyimme valtavan hyvin. On kauniita vanhoja taloja, keskustan menot sporamatkan päässä ja lyhyt matka hyville lenkkipoluille.
Viikon paras kirja on työmatkakirjani, Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Sen kieli on ihanaa ja luulen, että tästä tulee sellainen ahmittava kirja, jota luen myös muualla kuin bussissa. AMREllehan on ihan pian ilmestymässä jatko-osa, joten ei tarvitse edes tuskailla kirjan loppumista sitten. Tapasin Juha Itkosen yhdesä työjutussa joku aika sitten ja kuullessani, mitä hän kirjoittaa seuraavaksi olin aika fiiliksissä. Hän taisi sanoa jotenkin näin: “olen nyt viettänyt aikaa USAssa, eri paikoissa ja ajattelin kirjoittaa maan kulttuurista, sen ristiriidoista ja politiikasta”. Pahoitteluni, jos meni ihan väärin – en kirjoittanut tästä lausahduksesta mitään ylös. Joka tapauksessa muistan, että jäin funtsimaan, että tuo kirja on pakko lukea.
Paita: Gant Farkut: Zara Tennarit: Adidas Huivi: Gauhar (saatu blogin kautta)
Viikon paras asuste on Gauharista taannoin saatu kevyempi kaŝmirhuivi. Vaihdoin juhlallisin menoin talvisemmat huivit keväisempään, nyt pääsiäisen myötä talvi on todellakin taputeltu taakse. Sain Gauharilta vuosia sitten huivin ja ainakin sen perusteella heidän huiviensa laatu on ihan omaa luokkaansa. Siihen ei ole vuosien aikana tullut nypyn nyppyä, vaikka huivi on ollut todella kovassa käytössä.
Viikon paras asu on samassa kuvassa. Reissusta miehen pakottamana “toi on sun väri, nyt ostat” ostettu Gantin kauluspaita on muodostunut omaksikin suosikikseni. Mustien farkkujen kanssa se muodostaa täydellisen, rennon ja mukavan asun, joka noiden tennareiden kanssa on omiaan vapaa-ajalla ja mustien korkkareiden kanssa töissä. Vähän sama idea siis, kuin tuossa edellisenkin postauksen paidassa. Minustahan on tullut varsinainen väri-iloittelija nyt kevään kunniaksi.
Viikon paras hetki keskittyä, rauhoittua ja toivottavasti oppia paljon uutta koittaa tänään, kun käyn vihdoin koulutehtävieni kimppuun. Olen kalenteroinut niille koko päivän ja saan toivottavasti vetoapua heräteostoksestani, Why fonts matter -kirjasta.
Viikon paras resepti löytyi – jälleen kerran – Hesarin torstainumerosta. Kyläilen huomenna ystäväni luona, jonne kokoontuu muutamia ihmisiä pääsiäisenviettoon ja lupasin tuoda jälkkäriä. Olen ollut viime aikoina ihan hulluna sitruunaan, joten sitruuna-passiomoussella täytetyt suklaamunat kuulostavat aivan täydellisiltä.
Viikon paras TV-sarja on Deutschland 83, josta osan näkee Yle Areenasta ja loput ainakin iTunesista. Katsomme jostain syystä mieheni kanssa tosi paljon kylmä sota -aiheisia leffoja ja sarjoja ja tämä on kyllä niiden parhaimmistoa. Heti Deutschlandin perässä kakkosena on tauolta juuri palannut Homeland, mutta sen kanssa kyllä nykyihmistä ärsyttää, että uutta jaksoa on kärsivällisesti odotettava viikko. Mikä vääryys!
Viikon paras onnistuminen oli granaattiomenan kanssa eilen illalla. Onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä saamaan hedelmän teurastettua ilman roiskeita ympäri keittiötä. Simppeli ja nopea illallinen syntyi pakastefalafeleista, jugurttikastikkeesta (oliiviöljyä, turkkilaista jugurttia ja granaattiomenaa), valmiista hummuksesta ja kvinoa-fetasalaatista. Maistoin myös uteliaisuuttani inkiväärillä maustettua pale alea, joka oli varsin mainiota.
Pääsiäinen on siis alkanut varsin positiivisissa fiiliksissä, ottaen huomioon, miten kauhea uutisviikko on ollut. Rentouttavia vapaapäiviä muille toimistorotille ja vuorotyöläisille muuten vain kivaa pääsiäistä!