Noora K.
Huomenta! Täällä ollaan vieläkin vähän fiiliksissä kunnon suihkusta, seisomakorkeudesta ja muista kivoista kotiasioista. Vaikka purjehduslomalta palaaminen on aina haikeaa, niin samalla myös huomaa, miten iisiä se tavallinen elämä on. Varsinkin nyt, kun vessassa joutuu ramppaamaan sata kertaa tunnissa. Kotiin palaaminen tuntuu poissaolon jälkeen aina kivalta, siitä kai tietää, että asuu juuri sopivassa kodissa. Tulee sellainen olo, että oho, enpä muistanutkaan, että meillä on näin kiva hima.
Paluun jälkeen olen nauttinut sushista kaksi kertaa. Vaikka kasvissushi ei täysin aja samaa asiaa kuin kasa lohinigireitä, niin siitä saa kuitenkin sen kaivatun maun.
Ystävämme pääsivät yllättämään meidät aivan ihanalla tuliaisella matkoilta palattuaan. Totta kai meidän vauvalla kuuluu olla mini-Converset ja nimenomaan valkoisina! Itse emme ole tehneet vielä oikeastaan mitään hankintoja. Muutama söpöilyvaate odottaa kaapissa, mutta kun en ole vielä kauheasti perehtynyt siihen, mitä vastasyntyneen kanssa tarvitsee, niin ne ovat varmuuden vuoksi vähän isompaa kokoa ja tulevat käyttöön varmasti vasta kevään ja kesän taitteessa. Nyt, kun Feni on onnellisesti saateltu uusien omistajiensa huomaan, on sitten aika kääntää katse kohti kodin tarvittavia muutoksia ja kaikenlaisia beebishankintoja.
Vauvan huone tulee olemaan pikkuhuone, joka on tähän mennessä palvellut kotikuntosalina. Osa salikamoista muuttaa yläkertaan ja sieltä poistuu työpiste. Mitään ei varsinaisesti menetetä, olen nimittäin huomannut aina kotona työskennellessäni, että olen sitten kuitenkin keittiön pöydän ääressä. Viikonlopun agendalla onkin siis aloittaa raivaushommat ja ehkä ottaa ensiaskeleet rattaiden tilaamisen suuntaan. Olen ulkoistanut vaunu- ja turvakaukalovalinnat miehelleni, joka jaksaa perehtyä asioihin paljon perusteellisemmin kuin minä. Tämä oli hyvä työnjako ja esteetikkokin iloitsee finalisteiksi selvinneistä Bugaboo Buffaloista.
Viime aikoina olen kerännyt paljon sisustusinspiraatiota niin Pinterestistä, Ikean ihanasta pressitilaisuudesta kuin muualtakin. Se tulee tarpeeseen, koska kyllähän yhden huoneen tyhjentäminen aiheuttaa ketjureaktioita muihinkin huoneisiin. Valtava kirjamäärämme pitäisi saada jotenkin tyylikkäästi olohuoneeseen. Ikean uuden kuvaston lanseerauksesta jäi mieleen muutama täsmätoive ja muutenkin reissu sinne on ilman muuta edessä. Pääsemme kaimani kanssa aika harvoin mihinkään pressitilaisuuksiin, kun ne ovat monesti työpäivien aikana, mutta Ikean tapahtumiin olemme onneksi päässeet aika hyvin. Ja hyvä niin, koska ne ovat aina erityisen kivoja.
Eka työviikko oli kiva, vaikka kalenteri oli ihan täyteen räjähtänyt. Oli hauskaa taas tavata kaikki duunikaverit ja käydä töiden jälkeen välillä syömässä ja välillä sporttaamassa. Keskiviikkona olimme kaimani kanssa spinningissä, jossa kohtasin ihan uudenlaisen ongelman. Miten pyörän säädöt laitetaan niin, ettei polkiessa hakkaa itseään reisillä mahaan? Olen tottunut pitämään tankoa aika alhaalla, mutta nyt piti keksiä kaikki uusiksi. Muutenkin tuntuu siltä, että maha on ottanut yhtäkkiä oikein kunnon kasvuspurtin. Mistä tuo pallo oikein yhtäkkiä tuohon pölähti?
Tähän väliin on muuten pakko sanoa yksi juttu, mitä hieman oudoksun. Sain Instassa vastaavaan pohdintaan ensimmäisen julkisen “odotapas vain” -kommenttini. Tiedän, että ihmiset yleensä tarkoittavat hyvää niitä laukoessaan, mutta varsinkaan näin esikoista odottavan korvaan ne eivät kuulosta kovin kivoilta. Edessä on paljon uutta ja outoa, pelottavaakin. Sellaista mistä en tiedä vielä mitään. Mutta ihan kaikkea en haluakaan tietää. Tiedän esimerkiksi muutamien tuttavien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen synnytyksestä hyvin paljon sellaista, mitä en todellakaan olisi halunnut kuulla. Kyllä ne asiat sitten ajan myötä selviävät niille, jotka niitä kohtaavat. Jos nytkin tuntuu ajoittain vaikealta sopeutua kaikkiin muutoksiin, niin en todellakaan halua uhrata vielä ajatustakaan sille, miten tämä tästä pahenee vain. Yritän ottaa päivän kerrallaan ja diilata asiat yksi kerrallaan. Hanna G. kirjoitti tästä hirmuisen hyvin.
Torstaina meillä oli aivan superihana ilta Asenneporukalla. Kokoonnuimme Umeshuun maistelemaan huippuhyviä japanilaisia ruokia ja viinejä. Tai no, allekirjoittanut maisteli yhtä viiniä. Kasvissushit olivat parhaita, joita olin syönyt ja koko muu menu japanilaisia ihanuuksia oli todella herkullinen. Vaikka pakko myöntää, ohi kiitäneet raa’at kalat saivat sydämen läpättämään aavistuksen kateellisena. Delight-viini oli yllättävän hyvää alkoholittomaksi sellaiseksi. Se oli raikasta ja maukasta, eikä yhtään liian mehua tai limua muistuttavaa. Puolimakea moscato sopisi mielestäni parhaiten joko jälkiruokaviiniksi tai tulisen ruuan kanssa, mutta japanilaisenkin kanssa se passasi hyvin. Kivaa löytää vaihtelua ruokajuomiin, koska soodavesi tulee ajoittain jo korvista ulos. Minun perheeni kanssa illastaessamme maistoin viime viikonloppuna erästä alkoholitonta punaviiniä. Merlot on minusta muutenkin aika mehumainen rypäle, joten kontrasti holillisen ja holittoman välillä ei ollut niin suurensuuri ja viini meni itse asiassa aika kivasti äidin tekemän mustatorvisienirisoton (eräs lempiruuistani) kanssa.
Tänä viikonloppuna olemme miehen kanssa nauttineet siitä, että kummallekaan päivälle ole yhtä ainutta kalenterimerkintää. En edes muista, koska olisi viimeksi ollut tällainen tilanne. Ei ole ollut pakko tehdä yhtään mitään. Eilen kävimme myöhäisellä lounaalla Strindbergin yläkerrassa, mikä jätti täyden mahan lisäksi suorastaan korkeuksiin kohoavan sisustuskuumeen. Niin monta ideaa!
Lounaalla nostimme maljat Fenille, minkä jälkeen minun oli pakko sanoa äkkiä, että eipäs itse asiassa puhutakaan tästä yhtään enempää. Niin haikea paikka perheenjäsenestä luopuminen edelleen on.
Tänään sitten konkretisoidaan kuumetta aloittamalla ne aiemmin mainitut siivous- ja karsimispuuhat. Tällä innolla ei varmasti mene aikaakaan, kun pääsen siihen lempiosuuteeni eli tyynjen asetteluun. Pitkä ja rauhallinen aamiainen lehtikasan kanssa on nautittu, nyt hommiin! Kivaa sunnuntaita kaikille!