Noora K.
Toim.huom. Tämä ei ole vauvan syntymäpäivä vaan kortin askartelupäivä.
Ei tällaisen asian kertomiseen oikein ole sanoja. Ei ainakaan sellaisia, joka tuntuisivat oikeilta tai riittäviltä.
Meille syntyi jokin aika sitten maailman kaunein, suloisin, täydellisin ja urhein tyttövauva. Hän on ihana, hyväntuoksuinen ja täysin puolueettomasti sanottuna maailman paras vauva. Hän tuli maailmaan todella varhain olosuhteiden pakosta, niin oli turvallisinta meille kaikille. Monelle vanhemmalle elämän merkittävin ja hienoin hetki on varmasti se oman lapsen syntymähetki. Itse sain kokea oman The Momentini siinä vaiheessa kun sain ensimmäistä kertaa pitää lastani sylissäni, vajaat pari päivää syntymän jälkeen. Hetki on sellainen, etten edelleenkään pysty edes ajattelemaan sitä ilman, että purskahdan oikein kunnon vesiputousitkuun.
On varmaan sanomattakin selvää, että juuri nyt elämän prioriteetit ovat ihan muualla kuin blogissa, palaan tänne sitten aikanaan. Ja varmasti kirjoitan sitten aikanaan myös vauvahattarasta, kaikesta vaaleanpunaisesta, söpöstä ja untuvaisesta. Viime aikojen tapahtumat ovat olleet sen verran hurjia ja traumaattisiakin, etten vielä tiedä, kuinka paljon haluan niistä julkisesti sanoa. Voi siis olla, että aluksi palaan ihan muiden kuin vauva-aiheiden merkeissä. Mutta katsotaan. Siihen saakka vietän pienen tyttäreni luona jokaisen hetken, jonka voin ja suljen koko muun maailman ulkopuolelle.
Yksi juttu vielä. Meillä on Suomessa aivan käsittämättömän hienoa terveydenhuoltoa. Tunnen syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta, kun ajattelen kohtaamaamme asiantuntevaa, ammattimaista, empaattista ja lämmintä henkilökuntaa Naistenklinikan osastoilla 42 ja 51 ja Lastenklinikan osastolla K7. Kaikissa vaiheissa kohtaamani terveydenhuollon ammattilaiset ovat olleet todella, todella ihania. Kiitos, olette puhdasta kultaa.