Noora K. / yhteistyössä Asennemedia ja Kauniisti kotimainen
Pitkäaikaisimmat lukijani todennäköisesti jo tuntevat tapani hivuttaa joulua kotiin jo marraskuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Olen aloittanut havukasveilla tai ripustanut hienovaraisesti jonkun kausikoristeen sinne, toisen tänne. Ehkä laittanut kausivalot. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin ollut toisin. En muista, että olisin koskaan aloittanut joulufiilistelyitä näin myöhään, saati että mieheni olisi valinnut taajuudelle Jouluradion ennen minua. No, ajatukset ovat olleet muualla.
Nyt vauvan kotiutuspäivä on jo lähellä. Olin jossain aiemmissa mielikuvissa kauan sitten, ennen kaikkea tätä, ajatellut, että kun vauva tulee kotiin, hän tulee joulukotiin. Että täällä me sitten istuskellaan kynttilänvalossa, kuunnellaan Michael Bubleta ja kerron hänelle, että käsillä on vuoden taianomaisin aika. (Ja siitä, että ponin toivominen kannattaa aloittaa tarpeeksi varhaisina vuosina. 7-vuotiaana on jo myöhäistä, kertoo omakohtainen kokemukseni.) Joulukuu pääsi tänä vuonna vähän yllättämään, joten tällä kertaa vetäisin koristeet kerralla esiin ja kukat päälle. Kuusi vain vielä sitten lähempänä aattoa ja siinä se. Vauva tulee kuin tuleekin joulukotiin.
Kun hän on vihdoin kotona, siellä missä pitääkin, minäkin voin siirtyä vaiheeseen, jossa teen myös suosikkijoulujuttujani. Vauvan nukkuessa nukun varmaan itsekin, mutta myös vähän mallailen asetelmia. Juon glögiä, jota en ole juonut vielä kertaakaan tänä vuonna. Ja syön jotain jouluista herkkua. Haistelen hyasintteja. Ilman niitä ei ole joulua, mutta kaikkien kukkien ykköskukka on silti valkoinen ritarinkukka. Se on näyttävyydessään ja tyylikkyydessään ihanin ja tuoksuttomuuskin on plussaa, hyasinttien tuoksu kun taitaa vähän jakaa ihmisten mielipiteitä. Me tykkäämme molemmat niiden tuoksusta, mutta joka kodissa en sijoittaisi hyasintteja ruokapöydälle.
Tämän yhteistyön myötä opin että kaikkia suosituimpia joulukukkia saa kotimaisena. Ajatus lähikukista tuntui mukavalta ja aion vastedes ilman muuta suosia suomalaisia kukkia. Niiden kuljetusmatkat ovat lyhyitä ja laatu kestävää. Omani hankin hyvin nuppuisina versioina. Ovat sitten juuri täydessä kukassa, kun tulemme koko perhe kotiin.
Vinkki: Leikkoversioita ritarinkukasta ei valitettavasti saa kotimaisina, mutta ruukkuversion voi hyvin ja se kannattaakin pätkäistä maljakkoon, jos varsi on venähtää liian pitkäksi. Sipulin voi säästää seuraavaan vuoteen. Jos leikkaat ritarinkukan vartta, muista laittaa siihen kumppari, ettei varsi ala käpertyä rullalle. Täältä löytyy lisää hoito-ohjeita. Allekirjoittanut oppi muuten myös, että oikeastaan kukka ei olekaan oikeasti nimeltään amaryllis.
Laitoin ritarinkukan mullan kanssa maljakkoon, taisin keksiä idean taas kerran Pinterestistä. Jostain syystä minun on tosi vaikea löytää kukkaruukkuja, joista pitäisin, joten käytän yleensä erilaisia versioita maljakoista, samppanjacoolereista ja perintöhopeista. Jos varsi kasvaa liian pitkäksi, otan mullat talteen, leikkaan varret poikki ja laitan kukat maljakkoon leikkoina. Lisään ehkä jonkun havun kaveriksi. Karkea naru on vuodesta toiseen suosikki somistukseen. Maljakon narun pariksi sopiva joulupallo löytyi Tukholman reissulla Zara Homesta.
P.S. Löytyy meiltä muuten punainenkin ritarinkukka. Se on mieheni suosikki.