Noora K.
Koska kajoaminen vauvan syömiseen, nukkumiseen tai vastaaviin aiheisiin tuntuu joskus olevan somessa ja blogimaailmassa sama kun löisi käteensä isoon kasaan sitä itseään, niin laitettakoon tähän alkuun heti kaikki pakolliset disclaimerit siitä, miten yksi toimii yhdellä ja toinen toisella ja että jokainen perhe löytää itselleen ne parhaat tavat. Ja että kaikki vauvat ovat erilaisia. Toisaalta käden uppoaminen eritteisiin ei tunnu enää mitenkään erityisen kammottavalta asialta vaan jokapäiväiseltä toimenpiteeltä. Niin tai näin, tässä muutama juttu, jotka olen itse havainnut hyväksi.
1. Työviikkoihin liittyvä tapani ladata illalla kahvinkeitin valmiiksi aamua varten on edelleen varsin toimiva. Nyt lataan sen vain ihan täyteen, jos ennen riitti arkiaamuisin puoli pannua.
2. Jos vauvaa ruokitaan pullosta, hommaa pulloja ja tutteja riittävän suuri määrä. Mieluummin överit kuin vajarit. Öiseen aikaan ei todellakaan kiinnosta alkaa huuhdella ja keitellä.
3. Imetystyyny on yksi parhaista hankinnoista. Meillä on Doomoon tyyny, joka käy varsinaisen tarkoituksensa lisäksi myös pulloruokinnan avuksi ja eilen rakensin siitä vauva-aseman syliini, kun istuin ruokapöydän ääreen. Tyyny vain tukevasti syliin, vauva sen päälle makoilemaan ja oma ruokailu saattoi alkaa. Käytän tyynyä myös stopparina varmuuden vuoksi, kun nukun päikkäreitä vauva sylissä, ettei hän valu mihinkään.
4. Vanha lentoemäntäviisaus pätee vauvaelämäänkin: syö, juo ja käy vessassa aina kun voit. Vaikkei olisi tarvekaan. Nuku silloin kun vauva nukkuu voisi olla hyvä, jos se onnistuisi. Aina se ei vain käy sormia napsauttamalla. Sekin on tuttua tuosta edellisestä elämästä, että aina ei vain nukuta silloin kun voisi nukkua.
5. Kirjoita ylös kaikki, mikä pitää oikeasti muistaa. Varsinkin, jos vuorottelee puolison kanssa vauvanhoidossa öiseen aikaan, toisen voi olla hyödyllistä tietää, paljonko edellisellä kerralla on mennyt ruokaa / kauanko vauva on syönyt, mihin aikaan tämä tapahtui, mitä vaipassa oli ja muuta vastaavaa. Ei sitten tarvitse herätellä toista kesken kallisarvoisten unien. Meillä on vihko auki keittiön pöydällä ja siihen laitetaan toistaiseksi kaikki ylös. En tietysti tiedä täysiaikaisista vauvoista, mutta pienen keskosen kanssa syöminen, ruuan lisät ja vatsan toiminta ovat niin tarkkaan seurattavia asioita ja toisaalta väsyneenä ei todellakaan muista, tuliko kaikki lisät annettua tänään vai oliko se eilen.
6. Toinen lentoemäntänä oppimani taito on ennakointi. Sekin auttaa vauvan kanssa hurjasti. Jos pystyy olemaan askeleen edellä, veikkaamaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja laittamaan valmiiksi kaiken, mitä pian tarvitaan, se auttaa. Laita itsellesi vesilasit, puhelimet, kirjat, harsot ja muut valmiiksi ennen kuin uppoudut vaikka nojatuoliin syöttämään vauvaa. Ja päästä koira pihalle ensin! (Muista myös päästää se takaisin sisään.) Pidä hoitopisteen vieressä aina muutama puhdas vaatekerta.
7. Harsot tyynyliinoina ovat pop. Aina sieltä suupielestä jotain valuu, niin ei tarvitse sitten alvariinsa olla vaihtamassa koko lakanaa. Myös Babynestiin kannattaa laittaa harso pään alle, vaikka yllättävän nopeasti Babynest kuivuukin pesun jälkeen.
8. Niin huvitutteja kuin pullotuttejakin on olemassa tsiljoona erilaista. Who knew?! Jos perheessä tarvitaan näitä, niin sitä joutuu todennäköisesti kokeilemaan muutamaa ennen kuin itselle sopiva löytyy. Meille paras pullotutti on ollut Ainu Medela Alma.
9. Huomasin sekä vauvateholla että Kättärin valvontaosastolla, että hoitajilla ja lääkäreillä oli tosi kiva tapa jutella vauvoille. He kertoivat vauvoille, mitä ovat seuraavaksi tekemässä ja pyysivät vauvoilta anteeksi, jos joutuivat tekemään jotain, mikä tuntuisi vauvasta ikävältä. Myös unien häiriintymistä pahoiteltiin heille. Tämä tarttui itsellenikin. Juttelen vauvalle kun hoidan häntä ja kerron, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yöllä pidän juttelut minimissä, silloin ei seurustella.
10. Jos vauvan käsittely hirvittää, harjoittele nukella ensin. Ainakin takapuolen peseminen hanan alla ja pikkuruinen vauva tuntuivat niin kuumottavalta yhdistelmältä, samoin kylvettäminen, että kokeilin nukella ensin pariinkin otteeseen. Niin hoitajatkin kuulemma tekevät koulutusvaiheessa. Ja sillä lailla elvyttämistä ja vauvan laittamista turvaistuimeen ja turvavöihin harjoiteltiin lentoemäntäkurssillakin aikanaan. Simulointi ja lihasmuisti hyvä. Epävarmuus paha. Meillä on nukke, joka on kutakuinkin samankokoinen kuin vauva oli syntyessään. Kunhan tyttö on isompi, hän saa sen leikkeihinsä ja voimme kertoa hänelle, että sillä aikanaan harjoittelimme hänen hoitamistaan.
11. Ja vielä yksi lentoemäntäviisaus. (Alan kohta uskoa, että 11 vuotta lentokoneessa jeesasi vanhemmuuteen enemmän kuin neuvolan perhevalmennus, jossa lähinnä näytettiin videoita, jotka voi katsoa itsekin kotona, ja tehtiin erittäin kiusallinen ryhmätehtävä.) Stop – think – act. Jokainen vauvan inahdus ei tarkoita, että hän on hereillä ja tarvitsee jotain. Ainakin meidän tapauksemme on varsin äänekäs nukkuja. Kun tulee tilanne, että tekee mieli heti äkkiä tehdä jotain, niin pysähdy ensin ja katso vähän. Voi olla, ettei olekaan niin kiire. Tosin itse menen toistuvasti samaan lankaan aamuisin. Olen ihan varma, että nyt vauva heräsi syömään, lämmitän aamulääkemaidon ja hosun kaikki jutut vain huomatakseni, että hän nukkuu vielä sikeästi ja olisin voinut itsekin nukkua vielä.
Nämä tulevat nyt huimalla vajaan kahden ja puolen kuukauden kokemuksella ja lisää tulee tietysti koko ajan. Baby K on kasvanut hyvin ja pikkuruisimmat vaatteet ovat jo jääneet pieniksi. Se tuntuu tosi, tosi hienolta. Yhden minivaatteen säilytämme muistona ja loput lahjoitetaan Kättärin osastolle, jossa oli vähän pulaa pienenpienistä vauvanvaatteista. Laskettu aikakin on jo ohitettu joitakin aikoja sitten, joten pikkuhiljaa voi alkaa odotella erilaisia uusia taitoja. Keskosilla kehitystä seurataan korjatun iän mukaan, joka katsotaan siis lasketusta ajasta. Ainoastaan ruokailu ja rokotukset menevät syntymäiän mukaan.
P.S. Monet ovat kyselleet siitä, miten Laivis suhtautuu vauvaan. Se on utelias, ystävällinen ja liikuttava yrittäessään vahtia vauvaa. Se oli salamana paikalla hälisemässä, kun Noora H. otti vauvan syliin ja kun hän puki vauvaa. Se myös pysyttelee aivan kintereillä. Vähän se on kuitenkin myös parka – etenkin kun meillä käy vieraita tai olemme itse kylässä ja kaikki ovat kiinnostuneita vain vauvasta, eivätkä enää lainkaan siitä.
