Noora K.
Klassikkopostaus! Eli toisin sanoen mitä sitä on tullut ostettua viime aikoina. Valitettavasti minulla ei ole esitellä ihania paperikassikuvia, koska tilaan nykyään ihan kaiken netistä. Paitsi ruokaostokset, jotka haluaisin nekin tilata netistä, mutta tarpeeksi hyvä nettiruokakauppa puuttuu vielä.
Heti raskauden jälkeen on jotenkin vaikeaa ostaa mitään. Jääkö kroppa tämänmalliseksi, paljonko kiloja lähtee ja millä aikataululla, mitä sitä kotona ollessa tarvitsee? Hirveästi en siis ole vaatteita ostellut, vaikka iso osa vanhoista vaatteista on vielä liian pieniä. Elätän kuitenkin toivoa. Pakollinen hankinta oli kuitenkin uusi pari mustia Niken tennareita, kun edelliset oli kuluttanut loppuun. Lisäksi hommasin parit mustat leggingsit – täytyyhän jokaisella itseään kunnioittavalla kotimutsilla olla leggingsit? Itse en ainakaan osaa kotona olla farkuissa ja let’s face it, en edes mahdu vielä omiini. Stailit pipo ja kaulahuivi on saatu Gauharin ihanilta ladyilta tsemppilahjaksi vähän vauvan syntymän jälkeen.
Pitkä neuletakki on toistaiseksi vain kotikäytössä, koska mikään takkini ei ole riittävän pitkä se kanssa käytettäväksi. Kevään ja kesän tullen se pääsee kuitenkin muuallekin. Leggingsien kanssa, tietty. Teen siis kaikille palveluksen ja säästän teidät “asukuvilta” muutaman seuraavan kuukauden ajan.
Kaipasin uuden laukkuni kanssa käytettäväksi pienempää lompakkoa ja sellaisen löysinkin Zalandon alesta. Pinterestin perusteella ostoslistallani olisi lisäksi vielä löysiä ja muhkeita neuleita, raidallisia ja harmaita t-paitoja (kuten aina) ja takki. Niin villakangastakki kuin trenssikin. Ensinmainitun taidan jättää välistä, koska liikkumisemme on kevääseen saakka niin rajoitettua. Valitettavasti lattemamalife ja kaupungilla ja kahviloissa hengailu ovat meiltä poissuljettuja ajanvietteitä kevääseen saakka, joten pärjään hyvin ilman siistimpää talvitakkia.
Sartorial Shopping List -taululla vilisee myös uimapukuja ja bikineitä. Sellaisia ajattelin kyllä alkaa jossain vaiheessa metsästää, koska teimme jo aikaisin syksyllä mieheni kanssa jotain, mikä on meille ihan poikkeuksellista. Suunnittelimme elämää lähes vuoden päähän ja varasimme alkukesälle matkan. Kääk ja ihanaa samaan aikaan. Vaikka olen elämässäni opastanut varmaan satoja vauvaperheitä siitä, miten sylilapsen kanssa lennetään, niin yllättävän jäissä sitä voi olla sen omansa kanssa. Niin jäissä, että sitä miettii kuukausitolkulla etukäteen. Koitan nyt pitää ajatukset niissä uimapuvuissa kuitenkin.