Noora H. & Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Arabia ja Asennemedia Tanskalaiset ylpeilevät hyggellään ja ruotsalaiset mysillään. Meillä ei ole mitään kumpaakaan vastaan, mutta olemme vahvasti sitä mieltä, että kyllä täällä kotonakin osataan. Suomalainen tunnelmointi liitetään usein yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Hikiseen lenkkiin metsässä, hämärässä saunassa hengähtämiseen tai peilityynellä järvellä kalasteluun. Paitsi jos kyseessä on kahvi ja kahvittelu. Erilaisia kuppikuntia on ollut aina ja jokainen varmasti tunnistaa omasta tuttavapiiristään ainakin yhden sellaisen. Kahvitauko työkavereiden päättyy hillittömään naurunremakkaan, sukulaisia näkee ainakin kerran vuodessa perinteisillä synttärikahveilla ja parhaiden ystävien kanssa kokoonnutaan säännöllisesti lempikahvilaan. Yhdistää se kahvi tuikituntemattomiakin. Kun jonossa joku edelläsi tilaa latten triplaespressolle, tiedät, ettet ole ainoa huonosti nukkunut. Meidän Noorien oma kuppikunta on oikeastaan muodostunut vasta äitiysloman aikana. Olemme tietysti viettäneet tähänkin asti paljon aikaa yhdessä, mutta vauvojen myötä kyläily on palannut jollain lailla juurilleen ja sellaiseen matalan kynnyksen aikaan, jota se on ollut ehkä viimeksi teininä. Uudenlaisen kursailemattomuuden ansiosta vietämme paljon aikaa toistemme luona, koska kynnys on niin matala. Paukkaamme toistemme luo ilman kyläilytuliaisia, eikä emäntä todellakaan mieti mitään siivoamisia tai tarjoiluja. Vakiolause on, että “jos haluat itse jotain, niin tuo”. Kahvit sen sijaan keitetään aina. Toisen kaapeille saa ihan vapaasti mennä hakemaan kuppeja ja kippoja, jos toisella on kädet […]
↧