Noora H. Barcelona, ikuinen rakkauteni. Reissukohteita, kaupunkeja ja matkoja tulee ja menee, mutta yksi pysyy suosikkina. Rakkauteni Barcelonaa kohtaan alkoi vuonna 2004 tai 2005, kun tein sinne ensimmäisen “aikuisten matkan” silloisen poikaystäväni kanssa. Varasimme itse lennot ja hotellit, sitten merkkasimme Post-it-lapuilla matkaoppaaseen, mitä nähtävyyksiä halusimme kiertää. Ennen tuota matkaa reissut olivat olleet äkkilähtöjä kavereiden kanssa tai perhelomia vaihtelevalla kokoonpanolla. Barcelonassa minua kiehtoo kaupungin monet kasvot. Eixamplen hienostokortteleissa upporikkaat jenkit kiipeävät mustista autoista portieerin ottaessa laukkuja vastaan. Paikalliset pukumiehet kiertävät rivakoin askelin luksuskauppoihin jonottavat aasialaiset, ja sinisiin essuihin pukeutuneet señorat kiillottavat koristeellisten kerrostalojen ovenripoja. Samaan aikaan El Ravalissa levitetään rukousmattoa rähjäisen kerrostalon lattialle, ripustetaan pyykkejä parvekkeelle ja myydään halpaa elektroniikkaa kapeilla kujilla. Barcelonetan rannalla tuhannet ja tuhannet kääntävät rantapyyhettä auringon mukaan. El Bornissa turistit huokailevat ihastuksesta, kun kulman takaa löytyy toinen toistaan söpömpiä aukioita. Mobile World Congressin aikaan metrot täyttyvät sadoista tummanharmaista puvuista, taksit kuljettavat yritysjohtajia tapaamisesta toiseen ja hotellien aamupalapöydissä naputellaan läppäreitä kiihkeästi. Ja sitten on vielä se paikallisten Barcelona, joka jää minulta ja monelta muulta turistilta näkemättä. Eikä kaikkia paikallisia miellytä meidän turistien jatkuva virta kaupunkiin ja kallistuvat vuokrat. Sen huomaa muun muassa vanhoilla bunkkereilla, joille johtavalla tiellä kehotetaan turisteja painumaan sinne missä pippuri kasvaa. Ymmärrän hyvin, kyllä minuakin […]
↧
