Noora K.
Pariisin (ja yhtä lailla Beirutin) kauheuksien jälkeen tuntuu oudolta ja väärältä jaaritella joulukoristeista ja siivouspäivästä. Lauantaina uutispäivän edetessä koko skenaario tuntui samaan aikaan epätodelliselta, mutta sitten ei kuitenkaan. Ei terrori Euroopassa sinänsä mitään uutta ole. Asuin lapsena Lontoossa ja olen käynyt siellä monesti pois muuttamisen jälkeen. Muistan, että siellä ei ollut roskiksia missään ja että usein puhuttiin IRA:sta ja pommeista. Sitten tuli Lockerbie.
Aloitin edellisessä työssäni vain noin puolitoista vuotta 9/11:n jälkeen. Koulutuksissa oppi vuosien mittaan kaikenlaista ja vaikka terrorismia ei aktiivisesti ajatellutkaan, niin sen mahdollisuuden toki aina tiedosti. Silti Pariisin tapahtumat olivat shokki. Libanon ei ehkä niinkään – me täällä pohjoisessa Euroopassa taidamme olla turtuneita siihen, että Lähi-Idässä tapahtuu jotain tällaista. Se ei ylitä uutiskynnystä samalla tapaa. Tämä on toisaalta ihan kauheaa – miten voimme suhtautua niin välinpitämättömästi, kun viattomia ihmisiä tapetaan ja niputtaa koko Lähi-Idän yhdeksi ja samaksi. “Ainahan siellä on ollut levotonta.” Toisaalta ihmisen mieli toimii juuri niin. Tarvitaan yllätys- tai shokkiefekti, samaistuminen “se olisin voinut olla minä” -tyyliin, että heräisimme. Jos jotain tapahtuu liian kaukana, se ei kiinnosta samalla tapaa kuin raskaasti aseistettujen tappajien saapuminen keskelle sellaista elämää, jota sinä ja minäkin vietämme.
Netti on pullollaan viisaita sanoja siitä, mitä nyt ehkä tapahtuu ja miten pitäisi suhtautua. Tässä muutamia omasta mielestäni hyviä: Aamulehden kansi, Hesarin juttu, YLE. En osaa itse lausua mitään kovin jäsenneltyä, enkä tiedä onko se tarpeenkaan.
Sen sijaan voisin vinkata muutaman kirjan, jotka ovat auttaneet minua jäsentämään ympäröivää maailmaa ja ymmärtämään, miksi reagoin joihinkin asioihin niin kuin reagoin.
Siitä, miksi minä täällä Suomessa itkin koko päivän Pariisin iskuja, vaikken ollut lähimaillakaan: Salli Saari, Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siitä, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu ja miksi ja miten sodankäynti on nykyään erilaista kuin ennen: Saara Jantunen, Infosota. Siitä, miten paljon intuitiiviset vaikutelmat ohjaavat käytöstämme: Daniel Kahneman, Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Siitä, mikä vaikuttaa fundamentalistien liikehdintään ja mitä taustalla on: Jaakko Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja.
Huomenna taas jotain kevyempää. Sunnuntaita, kaikki!