Noora H.
Well hello there, täällä taas! Jetlagista huolimatta olen täynnä virtaa. Loman jälkeen edes pimeys ei ahdista yhtään.
Nyt kuitenkin ensimmäisen lomapäivän tunnelmiin ja Brooklyniin. Ensimmäinen kokonainen reissupäivä oli sunnuntai ja se tarkoitti tietenkin brunssia. Vaikka aamiaiset ovat nykyään muotia, niin New Yorkissa se ei näkynyt: valtavasta valikoimasta huolimatta useimpiin brunssipaikkoihin sai jonottaa jonkin aikaa.
Ennen brunssia otimme ilon irti aikaerosta ja lähdimme heti kuuden jälkeen pirteinä lenkille. Brooklyn-päivä tarkoitti tietysti lenkkiä Brooklynin sillan yli ja takaisin, eikä ihan aamusta tarvinnut juurikaan väistellä muita. Seuranamme oli ainoastaan pari juoksijaa ja sillalle jatkoille päätynyt porukka. Hurjimmat juhlijat ihailivat auringonnousua sillan kaiteella seisten…
Pikaisen suihkun jälkeen lähdimme brunssille. Viime reissulla pyörimme vähän väärillä alueilla eikä Brooklyn vakuuttanut. Tällä kertaa otimme metron suoraan Williamsburgiin ja heti metrosta noustuamme mielikuva alueesta vaihtui kertaheitolla. Brooklyn on ihana! Jos jostain syystä päätyisin New Yorkiin asumaan, voisin hyvin kuvitella asuvani täällä. Alueella on paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita, mutta samalla se on huomattavasti Manhattania rauhallisempi. Lenkkeillä voisi puistossa tai rannalla, kumpikin löytyy.
Brunssipaikaksi valikoitui Five Leaves, joka tuli internetin syövereissä vastaan sattumalta. Paikka taisi olla melko suosittu, enkä ihmettele, brunssi oli hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja annokset valtavia. Pieni varoituksen sana drinkkien koosta, tilaamani Bloody Mary tarjoiltiin tuopista.
Ruokia sulattelimme kävelemme ristiin rastiin Williamsburgin katuja. Jalkoja lepuutin pedikyyrissä, laiskana kynsienlakkaajana otan aina ilon irti edullisista kynsisalongeista. Bedford Avenuelta löytyvää Primp & Polish -salonkia voin suositella lämpimästi, siisti paikka ja lakka on pysynyt hyvänä jo pari viikkoa.
Kun vatsalaukusta löytyi taas vähän tilaa, oli panimokierroksen aika. Olen Brooklyn Breweryn oluiden ystävä ja fanin piti tietysti päästä kierrokselle pääkallopaikalle. Panimokierrokset ovat sunnuntaisin ilmaisia, normaalisti niistä pitää pulittaa viisitoista dollaria. Kierroksella kerrottiin lyhyesti panimon historiasta ja oluen valmistamisesta, eläväinen ja persoonallinen opas antoi oman säväyksensä esittelylle. Tällaisista jutuista Suomessa voitaisiin joskus ottaa mallia, kun laittaa vähän persoonaa peliin ja on aidosti innostunut asiasta, saa yleisönkin eri tavalla mukaan. Kierrokselle kannattaa lähteä siis myös sellaisten, jotka eivät ole hc-olutfaneja. Ja kun panimossa oltiin, niin tietysti oluita sai myös maistella maksua vastaan.
Panimolta lähdettäessä alkoi pimenemään ja aikaero painamaan. Ennen metrolle suuntaamista nappasimme vielä parin dollarin pitsaslicet mukaan ja sitten kipin kapin hotellille nukkumaan. Erinomainen ensimmäinen päivä.
