Noora H.
San Francisco on uusi New York. Ainakin minun suosikkikohteideni listalla. Kolme päivää kaupungissa ja rakastuin siihen palavasti. San Franciscosta kuulee yleensä joko kahdenlaisia kokemuksia, on niitä, jotka eivät halua palata sinne toista kertaa ja niitä, jotka eivät saa kaupungista tarpeekseen. Välimuotoja ei tunnu olevan lainkaan.
Ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät kaupungista pidä. Jos sattuu hankkimaan hotellin vääriltä kulmilta, näyttäytyy kaupunki karuna ja kovana. Kodittomia ja narkomaaneja näkyi enemmän kuin missään muussa käymässäni suurkaupungissa. Ja hassuinta tässä on se, että tämä levoton alue on aivan kaupungin keskustassa, jossa on myös muutamia parempia hotelleja, mistään syrjäseudusta ei ole kyse. Valitsisin siis hotellin muualta kuin Union Squaren lähettyviltä.
Onneksi San Francisco on paljon muutakin kuin keskusta-alue ja sen levottomat kulkijat. Kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia, hyvää kahvia, viihtyisiä ravintoloita, kivoja pieniä putiikkeja, mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja korkeita pilvenpiirtäjiä. Pyöräilijöitä näkyi melkein yhtä paljon kuin autoilijoita ja aamuisin kadut täyttyivät lenkkeilijöistä.
Julkinen liikenne toimii kaupungissa erinomaisesti ja aamuruuhkassa istuessa sitä alkoi haaveilemaan, että olisi itsekin menossa kahvimuki ja iPhone kourassa startup-firmaan töihin. Saatoinkin muutamaan kertaan todeta, että ilman kymmenen tunnin aikaeroa olisin välittömästi jäänyt etätyöläiseksi. Pääsin myös leikkimään paikallista, kun kävin spinning-tunnilla Soul Cycle -salilla. Aikaisin aamulla treenitrikoissa salille kävellessä tuntui ihan siltä, että olisin tepastellut kotikaupungissani.
Olin aiemmin ajatellut, että elokuvissa tuttuja vanhoja puutaloja on korkeintaan korttelin tai kaupunginosan verran, mutta kaupunkihan oli täynnä niitä. Kävelin kolmen päivän aikana enemmän kuin koskaan aiemmin kaupunkilomalla. Parhaimpana päivänä askelia kertyi 39 000, pari tuhatta vähemmän kuin maratonilla. Ja vaikka kaupungin huikeista korkeuseroista johtuen reidet joutuivat koetukselle, en malttanut lopettaa kävelemistä, sillä jokaisen nurkan takaa löytyi toinen toistaan upeampia alueita.
Alueista omia suosikkejani olivat muun muassa Mission, jossa hotellimmekin oli, ja sen vieressä sijaitseva Castro. Molemmista löytyi paljon hyviä ravintoloita ja kahviloita, tunnelma oli rento eikä levotonta porukkaa näkynyt juurikaan.
Autossa matkalla San Franciscosta Losiin en malttanut olla leikittelemättä ajatuksella, että asuisin San Franciscossa. Mitä siellä sitten puuhaisin? Ainakin näitä lomalla hyväksi havaittuja tai sen aikana bongattuja juttuja:
– Lenkkeilisin rannassa ja satamassa, kuolaisin upeita merenrantataloja ja pitäisin lenkeillä Golden Gatea maalina. Sillan lähistöllä olevasta aidasta löytyy kuulemma painetut kädenjäljet, joille paikallisilla juoksijoilla on tapana antaa läpsyt.
– Pyöräilisin. Paljon. Rakastan ylämäkipyöräilyä (tiedän, olen vähän erikoinen) ja tähän tarkoitukseen parempaa kaupunkia on vaikea keksiä. Tosin olisin todella hidas pyöräilijä, sillä kaaduttuani pahasti toissa kesänä, en ole uskaltanut kunnolla ajaa alamäkeen. Pyörälenkin päätteeksi kävisin aamiaisella Sausalitossa. Pyöräilyä kannattaa turistinkin kokeilla, vuokrasimme pyörät ja ajoimme edes takaisin Sausalitoon. Matkaa kertyi muutaman mutkan kautta noin 30 km ja maisemat olivat melkoiset.
– Kävisin kavereiden kanssa arkisin aamupalalla The Mill -kahvilassa Missionissa. Paikka avautuu jo seitsemältä ja se on todella kivasti sisustettu. Tarjolla puuroa, leipiä ja jugurtteja.
– Hakisin aamukahvit mukaan Repose Coffeesta. Näin hyvää kahvia saa harvasta paikasta, jos yövyt vastapäätä olevassa The Metro Hotelissa (meidän hotellimme), niin käy täällä.
– Sisustaisin vanhassa puutalossa olevaa kotiani ehkä aavistuksen värikkäämmäksi ja tunnelmallisemmaksi kuin nykyistä. Tai no itse asiassa, sen ajattelin toteuttaa jo nyt. San Franciscolaisten koteja vakoillessa huomasin, että monella oli harmaalla, haalean vaaleanvihreällä, punaisella tai vaaleansinisellä maalatut seinät. Seinillä oli paljon tauluja mustissa kehyksissä ja olohuoneiden sohvat näyttivät tyynykasoineen kutsuvilta.
Tästä innostuneena ajattelin maalata makuuhuoneen seinän jollakin harmaan sävyllä ja asetella kuusi kehystä kahteen suoraan riviin sängyn yläpuolelle. Päiväpeiton vaihdan tummempaan ja viimeistelen petauksen valkoisella torkkupeitolla. Idea on pöllitty suoraan jonkun kodista. Ja ei, en kiivennyt kurkkimaan kenenkään ikkunasta, pimeällä kaduille näkyy vain yllättävän hyvin.
– Kokoontuisin perjantai-iltaisin after workeille ja illalliselle Haight Streetin Black Sands -panimoon, jossa on tarjolla myös pientä syömistä. Korean Barbeque -fanina innostuin Korean ribseista, joiden kanssa Paramount pale ale sopi täydellisesti.
Ulkoilisin kaupungin upeissa puistoissa, ostaisin ruoat Trader Joesta, hankkisin alusvaatteet naurettavan halvalla Nordstrom Rackista, kävisin Niken liikkeen lenkkikerhossa, juoksisin San Franciscon maratonin, ajelisin ratikalla, söisin hummerihodareita ja shoppailisin Chestnut Streetilla.
Tietysti tiedostan, että jos todella asuisin kaupungissa, niin todennäköisesti asuisin kaupungin laitamilla, painaisin pitkää päivää ja vain haaveilisin lenkeistä auringonpaisteessa. Niin tai näin, kaupunki oli ihana ja sinne on päästävä uudestaan!
