Noora H.
Yhteistyössä Asennemedia ja Hilton Strand
Kaksi vuotta sitten käytiin seuraava keskustelu:
–Tiedätkö, tällä hetkellä mun suurin haave on yö hotellissa, ystäväni kertoi.
–Aa, romanttinen viikonloppureissu. Sehän kuulostaa hauskalta. Ja eikös sellaista suositellakin pienten lasten vanhemmille, kyselin.
–Herranjumala, ei! Mä menisin sinne yksin, nukkumaan. Tsekkaisin heti kahdelta sisään, nukkuisin koko ajan ja heräisin ainoastaan tilaamaan pizzaa, ystäväni valisti.
Kun sain kutsun viettämään hotellilomaa Helsinkiin, tiesin heti, kenet ottaisin mukaan.
Ystäväni lapset eli kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa ovat kasvaneet jo sen verran, että koko vuorokautta ei tarvinnut käyttää nukkumiseen, vaan pääsimme myös vähän lomailemaan kotikaupungissamme. Ja lomalta se todella tuntui, vaikka olemme molemmat aina asuneet viiden kilometrin säteellä Hakaniemen Hiltonista.
Miniloma tuntui itse asiassa hieman Tukholman lomalta, eikä vähiten hotellin vuoksi. Massiivisen uudistuksen kokenut Hilton Strand muistutti kovasti Tukholman staileimpia hotelleja ravintolaa myöten. Luin jostain, että Tukholmassa hotellien aulabaarit ovat muotia ja tukholmalaiset kokoontuvat keskustan hotelleihin aftereille. Sama trendi näyttää rantautuvan myös Suomeen, sillä Hiltonin Bro oli kaukana perinteisestä hotellin ravintolasta, jossa piipahdetaan ainoastaan syömässä aamupala. Täällähän voisi jopa viihtyä, oli ensimmäinen ajatukseni.
Koska kaupunkilomalla olimme, jätimme pikaisesti tavarat huoneeseen ja lähdimme Helsingin omaan Söderiin eli Kallioon. Huoneesta nauttisimme myöhemmin. Sattuneesta syystä tunnemme Kallion kuin omat taskumme, mutta onnistuimme silti löytämään uuden kahvilan, jossa kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt. Mitä kaupunkilomalla Helsingissä sitten kannattaa tehdä? Jätä kerrankin keskusta väliin ja suuntaa Kallioon.
Kallion uusi kahvilatuttavuus, IPI-kulmakuppila, on oiva paikka miniloman tuliaisten hankintaan. Kahvilasta saa IPI:n omia kahvipapuja mukaan sievässä paperipussissa. Jos kahvit juo paikan päällä, voi kahvin seuraksi ottaa tuunatun korvapuustin, joka on täytetty vaniljakreemillä ja mansikkahillolla. Täällä Tukholma-fiilis vaihtuu Nykki- tai Tokio-fiilikseen, sillä kahvilan asiakaskunta on kuin suoraan Monoclen sivuilta.
Kalliossa paras tapa urheilla on luistelu Brahenkentällä. Luistimia ei tarvitse raahata kotoa, vaan ne voi vuokrata kopista kentän laidalta. Kun varpaista on mennyt tuntoaisti, voi hakea kuumaa kaakaota viereisestä Cafe Kardemummasta.
Kallion ja lähiseudun parhaat sisustusostokset tehdään Cillasissa ja Moko Marketissa. Cillasista löytyy kivoja piensisustustavaroita simppelin tyylin ystäville. Moko Marketista taas saa kaikenlaista intialaisesta antiikista hyväntuoksuisiin saippuoihin ja hauskoihin muistikirjoihin.
Kallion tai oikeastaan Hakaniemen parhaat hampurilaiset saa Kujasta ja Sävelestä. Kujan hampurilainen on astetta sivistyneempi, Sävelen taas todella täyttävä perushampurilainen. Kumpiakin tulee syötyä säännöllisesti ja Sävelen hampurilaista saattaa tulla jopa ikävä. Myös hotellin ravintolassa on kuulemma tarjolla hampurilaisia, ne pitää testata joku kerta.
Paras tapa nauttia Kallion tunnelmasta on mennä Kallion kirjastoon. Kävin täällä melkein joka päivä koulun jälkeen ja kahlasin läpi kaikki osastot. Kirjastonhoitajat ovat erinomaisia vinkkaamaan hyvistä kirjoista, ja uusimmat lehdet voi lukea lehtiparvelle. Kaunis kirjasto, jossa on ihana tunnelma.
Kaupunkipäivän jälkeen oli mahtavaa kellahtaa hotellin lakanoiden väliin. Olen oivaa seuraa kahden pikkulapsen äidille, sillä alan haukottelemaan leveästi tasan kello kymmenen. Ihan joka ilta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin ystäväni pysyi valveilla pari tuntia pidempään kuin minä. Ilmeisesti oma-aika voittaa jopa univelan.
Aikaisin nukkumaan menemisessä on kuitenkin puolensa, silloin myös herää aikaisin aamupalalle. Olimme aamiaisella ensimmäisten joukossa ja pääsimme lähes koskemattomaan aamiaispöytään. Hilton Strandin aamiaisella viihtyy pidempäänkin, etenkin jos haluaa kokeilla kaikkia mainioita härveleitä. Mätitahnalle oli oma metallinen puristin, kanamunien kypsyyttä mitattiin laboratorio-olosuhteet täyttävällä kulholla ja juustohöylä muistutti pientä giljotiinia. Härveleiden lisäksi aamiaisella viihdyttivät Hesari ja New York Times, joiden äärellä istuimme pari tuntia.
Kun koitti kotiinlähdön aika, hyppäsimme ratikkaan ja köröttelimme sillä kotiin. Miniloma oli ihan yhtä rentouttava kuin naapurikaupungissa vietetty, ellei jopa rentouttavampi, kun unohtuneet piilarinesteet pystyi kipaisemaan kotoa eikä pakatessa tarvinnut stressata painorajoituksia.
