Noora K. / yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola Bro
Niin kuin kai useimmille ihmisille, minulle tulee musiikista tosi vahvoja muistoja. Kun astuin joku aika sitten sisään Hakaniemessä sijaitsevaan Hilton Strandiin ja sen ravintolaan, Brohon, tuli heti sellainen fiilis kuin edellisessä elämässä Bangkokin tai Pekingin hotelleihin saapuessa. Tummahkot sävyt ja lounge-musiikki heittivät keskelle tiettyä tunnelmaa. Ulkopuolella hallinneet pakkanen, lumi, ja tammikuiseksi harvinaisen valoisa päivä unohtuivat ja uppouduin hotellifiilikseen. En hotellikuolemafiilikseen, joka sekin on hyvin tuttu vaan siihen hyvään tunnelmaan. Kansainväliseen. Oikeastaan olisin voinut olla missä tahansa isossa kaupungissa. En olisi yllättynyt, jos jossain tuolissa olisi istunut joku hot dude reading.
Olimme Ullan kanssa paikalla vähän ennen muita perjantai-aftereille saapujia. Pyörimme kameroinemme ympäriinsä. “Hei, kato miten ihania yksityiskohtia!” “Joo, toi on tosi siisti, pakko kuvata.” “Mitkä valaisimet!” “Siis täähän on tosi makea paikka.” Totesimme yhteen ääneen, että Bro oli oikeasti erilainen kuin se, mitä suomalaisen hotellin aulabaarilta odottaisi. “No itse asiassa, tällainen voisi olla just jossain Tukholmassa.” En siis ollut kovin yllättynyt, kun kuulin, että koko hotellin uudesta sisustuksesta vastasi ruotsalaistunut Bronwynn Welsh tukholmalaisesta Doos-toimistosta.
Me olimme täällä maistelemassa drinkkejä ja ravintolan pieniä suupaloja. Jopa minä tilasin cocktailin (tiesittekö muuten, että kielitoimiston suositus on käyttäää sanaa kimara). En yleensä harrasta niitä, koska en tykkää nauttia juomia, joissa on liikaa alkoholia ja kimaroissa usein on. Valitsin listalta Ananaksen, jota minttu, basilika ja ja sitruunamehu raikastivat ja hunajasiirappi makeutti. Kuinka hyvä se olikaan. Se oli suosikkini, kiitos vain kysymästä Ida. Maistoin myös Vihreä tee -drinkkiä, joka sekin oli erinomaista ja Ullan Mansikka näytti myös aivan ihanalta. Brossa kaikki makusiirapit drinkkeihin keitellään itse ja kaiken saa myös alkoholittomana – tästä iso plussa. Mainitsen holittomuudesta oikein erikseen, koska myös alkoholittomissa oluissa oli neljä vaihtoehtoa eli täällä pääsee oikeasti valitsemaan, eikä vain tyytymään.
Sijaintinsa ansiosta Bro on varteenotettava after work -paikka varsinkin meille, joiden työpaikka ei sijaitse ihan keskustassa. Niin paljon kuin pidänkin Kallion hipsterimeiningeistä, kaipaan joskus jotain vähän elegantimpaa. Pitkänsillan toispuoleinen ravintolaskene sai siis kaivattua monipuolisuutta. Aloin myös heti suunnitella, että täällä voisi joskus pitää aamupalavereitakin, aamiainen kuuluu kuulemma kaupungin parhaisiin. Kalustus sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen, sillä pöydät eivät ole aivan vieri vieressä. Iltasyömisetkään eivät olleet lainkaan hullumpia, erityisesti sokerisuolattu siika vei kielen mennessään. Kuuntelin sivukorvalla keskustelua kasvisruokavaihtoehdoista ja nyökyttelin hyväksyvästi.
Talvinen alkuilta hujahti hetkessä, kun jutustelimme hotellin historiasta ja siitä, mitä kaikkea alkuperäistä oli säästetty. Kasarilaatat näyttivät siltä, että sisustuksen suunnittelija olisi voinut valita ne eilen ja alusta asti ravintolassa olleet aterimet saivat minut kysymään, varastetaanko niitä paljon. Kuvissa vilahtelevat vihreät lasit on tehty Heineken-pulloista. Niitä tulee kuulemma myyntiinkin, kunhan olutta on kitattu riittävästi.
Paras juttu Brohon liittyen oli mielestäni kuitenkin se, että tiedossa on jossain vaiheessa kevättalvea myös sunnuntaibrunssi. Tykkään kovasti käydä brunsseilla viikonloppuisin, mutta sunnuntaisin tarjontaa on jotenkin todella vähän. Tämä oli siis kerrassaan mainio uutinen.
Kiitos vielä seurasta Vaimomatskuu, Ida ja Ulla. Ja tervetuloa, Bro.
P.S. Vaikka nimi on tarkoitus lausua kuten ruotsin kielen sana silta, olen vahvasti sitä mieltä, että kaksoismerkitys on paikallaan, koska jos Bro olisi mies, se olisi Justin Timberlake.