Noora H.
Osalle tuli ehkä yllätyksenä, että menimme viime viikon perjantaina naimisiin. Juurihan tuskailin podcastissa sitä, ettemme keksi meille sopivaa tapaa. Kumpaakin vähän kauhistutti ajatus isoista häistä ja huomion keskipisteenä olemisesta. Perinteiset hääleikit eivät tuntuneet omalta jutulta ja olin suorastaan kauhusta kankea, kun ajattelin, että kaikki odottavat morsiamen joraavan täysillä hääbändin tahdissa. En todellakaan ole mikään parkettien partaveitsi. Harkitsimme ulkomaille karkaamista ja lopulta jätimme hääpohdinnat hetkeksi sikseen, ehkä pieni aikalisä auttaisi keksimään, miten me juhlistaisimme päiväämme. Ja auttoihan se. Kesken erään räntäsadelenkin keksimme, millaiset häät haluamme.
Halusin pitää häät juhliin asti vain meidän “reaalimaailman” ystävien ja läheisten juttuna, siksi en kertonut niistä etukäteen blogissa. Nyt taas häistä kirjoittaminen tuntuu hankalalle, en ole ihan vielä sisäistänyt, että olen naimissa ja meillä oli perjantaina häät. Vinkkejä ja hääjuttuja saattaa siis tulla vähän tipotellen, mutta yritetään nyt jotain kertoa tuosta mahtavasta perjantaista.
“Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon”
Meidät vihittiin aurinkoisena perjantai-iltapäivänä Kallion kirkossa. Perjantaina, koska se on viikon paras päivä. Olin kuulutuksien itkuepisodin jälkeen jännittänyt koko viikon, että itken koko vihkitoimituksen enkä pysty hillitsemään itseäni. Ihan turhaan, sillä lopulta olin yhtä hymyä kun astelin alttarille Melartinin Prinsessa Ruususen tahdissa. Meillä oli mahtava nuori naispappi, joka puhui todella kauniisti ja muisti mainita, että olemme kaveripiirimme Trivial Pursuit -mestareita.
Virtenä kirkossa oli Suvivirsi. Muistan, kuinka sen aikana katsoin kirkon ikkunoista ulos ja ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan. Pian sanon tahdon.
“Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle. Mietin nyt juttu tää onnistuu”
Jännitys katosi viimeistään siinä vaiheessa, kun ystävämme lauloi sekä soitti upean version Baddingin Paratiisista.
Kuva: Roy Bäckström
“All you need is love. All you need is love. All you need is love, love. Love is all you need.”
Kävelimme alttarilta pois kanttorin soittaessa Beatlesin All you need is Lovea. Siinä vaiheessa oli jo pakko vähän tuulettaa.
En ole ikinä ollut häähullu tai leikkinyt lapsena morsianta, oikeastaan en edes ikinä haaveillut itse hääjuhlista, mutta nähtyäni Love Actually -leffan tiesin, mikä biisi poistumismarssina on, jos joskus menen naimisiin. Olen aina ollut Beatles-fani ja elokuvassa hääparille esitetään yllätyksenä tuo kappale.
Kuva: Roy Bäckström
“Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa. Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata, ne levottomat illat sekä unettomat yöt. Ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt”
Hääjuhlassa ensimmäisenä soineet kappaleet soitti isäpuoleni. Ranskalaista jazzia, jota olen kuullut hänen tuhansia kertoja treenavan kotona ja kappaleita, joista on tullut minullekin tärkeitä. Hääillallisen aikana Ravintola Olossa soivat taustamusiikkina lempibiisimme, muun muassa Zen Cafen Todella kaunis, joka on ollut tsemppibiisini ylioppilaskirjoituksista asti. Ja josta muutaman kohdan mieheni valitsi sormukseni kaiverrukseen.
Hääjuhlassa keskityimme hyvään ruokaan ja viineihin, leikkejä tai sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, mutta puheita oli sitten niidenkin edestä. Ystävämme ja perheemme pitivät ihania, hauskoja ja koskettavia puheita, pientä kuittailua unohtamatta. Monta kertaa illan aikana tuli sellainen olo, että olen maailman onnekkain ihminen, kun minulla on nämä kaikki ihmiset ympärilläni.
Ja se tanssi? Se jäi yhteen kappaleeseen, häätanssiimme. Illan pimetessä ravintolan taustamusiikkiin tarkoitetuista kaiuttimista kuului hiljaa Neil Youngin Harvest Moon, eivätkä muutamat haparoinnit haitanneet, kun yleisönä olivat läheisimmät ja kömpelöt pyörähdykset palkittiin raikuvilla aplodeilla.
“Because I’m still in love with you, I want to see you dance again. Because I’m still in love with you”
Kuvat: Noora K. (tietysti, missä olisinkaan ilman luottokuvaajaani. <3) ja Roy Bäckström