Noora H.
Muutama lukija kommentoi viime viikolla, että he odottavat töihin paluuta ja se taitaa olla yksi niistä epäsuosituista mielipiteistä. Kuulun samaan kastiin, minusta on kiva palata töihin ja olen etenkin pitkien lomien jälkeen valmis vaihtamaan rantatuolin toimistotuoliin. Älkää ymmärtäkö väärin, toki nautin lomailusta, mutta loman odottamisessa on oma fiiliksensä, joten lomailen mieluummin useammin ja lyhyemmissä pätkissä.
Tiedän, että kaikille lomalta paluu ei ole yhtä auvoista ja se saattaa aiheuttaa unettomia öitä, joten ajattelin kerätä teille niitä arjen hyviä puolia.
– Perjantai, viikon paras päivä tuntuu taas jollekin. Myös viikonlopuista nauttii ihan eri tavalla, kun ne poikkeavat viikon muista päivistä.
– Tulee syötyä terveellisemmin eikä tarvitse kokata niin usein. Tai no, lomalla ei juuri tullut kokattua, vaan turvauduimme vähän liiankin usein hampurilaisiin tai pizzaan. Odotan työpaikkaruokalan avautumista kuin kuuta nousevaa. Kesän hampurilaispitoisen dieetin jälkeen on ihanaa, kun voi kävellä suoraan valmiiseen pöytään ja valita jotain terveellistä.
– Kun on kulkenut monta viikkoa samoissa shortseissa ja t-paidassa, on kiva pistää jotain skarpimpaa päälle. Ja meikata. Herranjestas, ei sitä meikkiä suotta ole laittanut.
– Aamulla on vielä valoisaa ja on kiva herätä aikaisin, kun voi nauttia hiljaisesta kaupungista lomalaisten vielä nukkuessa. Kahvi mukaan ja kävellen töihin, päivä alkaa taatusti hyvin.
– Kotiin voi ja kannattaa ostaa kukkia, kun ne näkee joskus elossa. Kesälomalla kun sitä huitelee yleensä ympäri Suomea tai maailmaa.
– Syksyllä voi tehdä syyslupauksia, samalla tavalla kuin vuoden vaihtuessa. Omani on, etten stressaile turhia ja kävelen mahdollisimman usein työmatkat.
– Illat voi viettää sohvalla tai kulttuuririennoissa. Elokuvateattereihin tulee hyviä leffoja, telkkarissa alkaa uusia sarjoja, Helsingin Juhlaviikot lähestyvät ja teatterit julkaisevat syksyn ohjelmistot.
– Lähestyvä syksy on hyvä syy ostaa uusi muistikirja ja aloittaa työt “puhtaalta pöydältä”. Rakastan muistikirjoja ja hamstraan niitä reissuilta, onneksi niitä tulee myös käytettyä. Alla kuva to do -listastani, jollaisen teen jokaisen viikon alussa. Nelikenttään merkitsen työtehtävät sen mukaan, kuinka kiireellisiä ja työläitä ne ovat. Jos minulla on vain vartti aikaa, käyn nopeiden ja tärkeiden kimppuun. Jos aikaa on enemmän, niin uppoudun hitaampiin hommiin. Vähemmän tärkeät siirtyvät tarvittaessa seuraavalle viikolle ja nousevat aikanaan tärkeiden listalle. Ja tehtävien yliviivaus, se on ihan parasta. Koneella kirjoittaessa ei saa samaa fiilistä.
– Innostuneen arkifiiliksen saa viimeistään siinä vaiheessa, kun lukee Yhteishyvän tai Pirkan ensimmäiset syysnumerot. En tiedä mikä siinä on, mutta rakastan näitä vähän vanhanaikaisia kanta-asiakaslehtiä. Niitä lukiessa tekee mieli suunnitella edulliset ja ravitsevat arkiruoat koko viikolle, ilmoittautua jooga- tai meditointikurssille, nauttia kekseliäs välipala töiden jälkeen ja tehdä itse kerätyistä marjoista hilloa. Ja hankkia uusi reppu. Onneksi olen välttynyt viimeiseltä, koska en todellakaan tarvitse sellaista.
Ja jos oikein ahdistaa, niin lohduttaudu sillä, että ensimmäinen viikko on aina pahin. Seuraavalla viikolla ei tee enää mieli ottaa päikkäreitä työpöydän alla.
Hauskaa loppuviikkoa!