Noora H.
Viikon paras ateria on brunssi. Viime viikonloppuna kävimme testaamassa Ipi Kulmakuppilan brunssin ja huomenna tapaan ystävän myöhäisen aamiaisen merkeissä. Ipin brunssi oli ihan hyvä, mutta minun makuuni ehkä turhan lounasmainen. Aamupalan aineksia ei ollut oikeastaan lainkaan, brunssipöytä koostui lämpimästä ruoasta, salaateista ja munakkaasta. Tiedän erään brunsseista pitävän kasvissyöjän lukevan blogiamme, joten pitää mainita, että kasvissyöjälle täällä oli kivasti vaihtoehtoja. Plussaa myös hyvästä jälkiruokapöydästä, jossa oli ainaisten kakkujen sijaan tarjolla muun muassa itsetehtyä hedelmäsalaattia ja tuunattua vispipuuroa. Paikkana Ipi on kiva ja arvostan myös sitä, että kahvila tarjoaa työmahdollisuuksia kehitysvammaisille.
Viikon paras dekkari oli Gillian Flynnin Paha paikka. Oikeasti luin tämän kyllä jo kesälomalla, nyt kesken on ihan muut kirjat, mutta niistä lisää myöhemmin. En meinaan ehtinyt kuvaamaan kirjapinoa. Pahan paikan ahmi hetkessä ja se oli juuri sopivan raaka sekä vauhdikas. Kirja ei sovi ihan herkimmille, mutta sellaiset, jotka sietävät myös verta ja suolenpätkiä tykkäävät varmasti.
Toinen kesälomalla luettu kirja oli Villa America. En oikein tiedä, suosittelisinko tätä vaiko en. Kirja sijoittuu Ranskan Rivieralle ja kertoo Sara ja Gerald Murphysta, jotka hengasivat Fitzgeraldien ja Picasson kanssa. Tartuin löyhästi tositapahtumiin perustuvaan kirjaan, koska mielestäni 1920-luvun julkkispiirit ovat kiinnostavia ja ihanan kepeitä. Ja juuri niistä tämä kirja kertookin. Harmi vain, että kirja olisi kaivannut reippaasti tiivistämistä ja karsimista. Ehkä taivun kuitenkin suosittelemaan tätä, jos aihepiiri kiinnostaa ja sinulla on luppoaikaa. Varaudu kuitenkin siihen, että joudut vähän taistelemaan, jotta saat selville miten lopussa käy.
Viikon paras illallinen oli Fat Ramenissa. Hietalahden halli on nykyään auki myös iltaisin, ja päädyimme Fat Rameniin käytyämme ensin kolkuttelemassa Cholon ovia (mieheni muuten kutsuu Choloa itsepintaisesti Koloksi ja olen ikäväkseni huomannut sen tarttuneen minunkin sanavarastooni..). Fat Ramenin nuudelikeitot ovat vähän sellaista huijausruokaa, ajattelet syöväsi kevyesti, mutta oikeasti keitto on kaikkea muuta kuin kevyistä raaka-aineista tehty. Kevyttä tai ei, niin hyvää se oli.
Viikon paras tapahtuma on Flow. Itselläni on ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun minulta ei löydy lompakosta lippua. Olen katsonut vähän kaiholla ystävieni Flow-päivityksiä, mutta ensi vuonna sitten. Jos olet menossa vuoden parhaille festareille, niin pidä hauskaa minunkin puolestani. Äläkä unohda Massive Attackin keikkaa, se on todennäköisesti erinomainen.
Hauskaa viikonloppua!
