Noora H.
Olen kehittänyt pakkomielteen: minun on päästävä Islantiin. Kaikki alkoi siitä, kun menin flunssaisena käymään kirjastossa. Lähes vuorokauden tyhjänpäiväisen nettisurffailun jälkeen päätin, että voisin käyttää sohvalla kuluttamani ajan hyödyllisemmin. Onneksi kirjasto sijaitsee tien toisella puolella, joten reissu ei ollut lievässä kuumessakaan tuskallinen urheilusuoritus. Kirjaston bestseller-hyllystä löysin Satu Rämön Islantilainen voittaa aina -kirjan.
Rämö kuvailee kirjassaan Islantia hauskasti, värikkäästi ja joka kulmasta. Läpikäydään pankkikuplan syntymiseen ja puhkeamiseen johtaneet syyt, kylpeminen kuumissa lähteissä, elämä islantilaisten kanssa ja paljon muuta. Kerrontatyyli on letkeää ja kirjan luki yhdeltä istumalta.
Kalliiksi kirjan lukeminen kyllä kävi, sillä Islanti nousi kertaheitolla reissulistan kärkeen. Syksylle on varattu Lontoon matka ja pari Tukholman reissua, mutta muuten reissukalenterissa on tyhjää. Ehkä juoksen ensi vuoden elokuussa Reykjavikissa puolimaratonin?
Pidämme eteisen ilmoitustaululla muistilistaa, johon on koottu parin seuraavan vuoden matkahaaveita. Kun haaveet näkee säännöllisesti, niiden eteen tulee myös tehtyä töitä (kirjaimellisesti ja myös säästämällä). Islannin lisäksi haavelistalla on pieni roadtrip Amerikassa: Philadelphia, Boston ja Washington. Ikuinen rakkauteni Japani on myös listalla, haluaisin käydä Hiroshimassa ja Kiotossa. Miehen lisäämänä listalle on päätynyt Praha, josta en ole itse ihan vakuuttunut. Prahasta tulee ensimmäiseksi mieleen olut ja rasvaiset makkarat, jotka ovat toki ihan hyviä silloin tällöin nautittuina, mutta pelkästään niiden varaan en lomaa haluaisi jättää. Ehkä mielikuvani on täysin väärä?
Kertokaa tekin, mitä teillä on matkahaavelistalla, onko Praha pelkkää makkaraa ja milloin Islantiin kannattaisi matkustaa?
