Noora K.
Mattokriisi ei suinkaan ole ensimmäinen vakiosisustuskriiseilyn aihe. Päiväpeittokriisi tuli nimittäin jo vuosia sitten. Koko sen 12 vuoden aikana, kun olemme asuneet tässä, meillä on tainnut olla päiväpeitto ehkä vuoden verran ja sekin tuntui koko ajan väärältä. Tänä vuonna päätin luovuttaa ja kopioida kaimani idean. Ja kas, sehän toimii myös meillä. Ekstratäkki ja pellavapussilakana vain päälle, niin heti tuli vähän viimeistellymmän näköistä.
Olen tainnut aiemminkin todeta, että sisustus on ketjureaktio. Ja että pakko on paras muusa. Kirjojen säilytys oli pakko ratkaista, kun vauvan tuleva huone piti tyhjentää. Se ratkaistiin ja lopputuloksen näette, kunhan on seuraava valoisa hetki kuvata. Eikä siinä vielä kaikki. Sain pomoltani nimittäin muutakin kuin ammatillista ohjausta. Vertailtuamme sisustusaiheisia Pinterest-taulujamme hän vinkkasi minulle Charin postauksen, joka oli jostain syystä mennyt minulta ohi.
Jotenkin näistä pinnauksista saattoi kai päätellä, että haluaisin tuollaisen kankaisen sängynpäädyn, jossa on napit. Homma hoidossa. Rattaiden ja turvakaukalon aiheuttamassa konkurssissa nyt meni yksi sängynpäätykin. Lisäksi makuuhuoneeseen on tulossa vähän syysfiilistä petauksen kautta. Näette senkin sitten vähän ajan päästä. Siinäkään ei ole vielä kaikki, koska sisustushulluus tarttui myös mieheeni. Lupaan siis, että sisustusjuttuja on tulossa paljon ja että murto-osa niistä koskettaa vauvaa.
P.S. Karu totuus petauksesta näkyy alla. Ei se pelkkää pellavaa ja sisustustyynyjä. Se on myös jättimäistä raskaustyynyä, josta mieheni kysyi sen ensi kertaa nähtyään, että missä ihmeessä hän sitten nukkuisi. En olisi osannut tuollaista tyynyä edes etsiä, mutta eräs kaveri tarjosi omaansa lainaksi. Jättiläinen on ollut ihan mahtava!
