Noora H.
Pitkästä aikaa muutama kirjavinkki. Tämän syksyn tavoite on ollut lukea enemmän ja roikkua vähemmän netissä. Kirjat ovat olleet aika kevyitä, sillä iltaisin olen kaivannut ajatukset muualle vievää helppolukuista tekstiä. Kevyempien kirjojen kanssa ei haittaa, vaikka nukahtaisi kirja kädessä, seuraavana iltana on helppo jatkaa siitä mihin jäi. Tässä muutamia luettuja kirjoja.
Keskilännen keittiöt, J. Ryan Stradal.
Bongasin kirjan HS:n kirjamessuvinkeistä ja se olikin ainoa kirja, jota lähdin metsästämään messuilta. Keskilännen keittiöt kertoo ruokaan hurahtaneen Evan tarinan syntymästä kolmekymppiseksi. Tarinaa kerrotaan Evaan elämään jollain tavalla liittyvien henkilöiden kautta, ja jokaisessa luvussa on aina eri päähenkilö. Kirja muistuttaakin hieman novellikokoelmaa. Kieli on kepeää ja parasta kirjassa ovat mainiot vertauskuvat, kuten “Hän oli hilpeä ja harmiton kuin opettavainen lelu” tai “Chutneyn kirpeys, kinkun suolaisuus ja kuiva, maanläheinen viini muodostivat iloisen kimppakasan kuin erillään vietetyn kesän jälkeen toisensa tapaavat veljekset.”. Kirja pyörii nimensä mukaisesti ruoan ympärillä, eli jonkin sortin kiinnostus ruokaa kohtaan on lukijalle suotavaa.
Maman Finlandaise, Helena Liikanen-Renger.
Maman Finlandaise kirjan sain äidiltäni odotuslahjaksi. Ja se oli oikein mainio lahja. Kirja on juuri sellainen kuin tällaisen tietokirjan kuuluukin olla: se tarjosi kiinnostavalla tavalla faktatietoa ja oli viihdyttävä. Mihinkähän kirjallisuuden lajiin nämä tietokirjan ja pienen elämänkerran välimuodot kuuluvat? Minä pitäisin näitä myös hieman matkakertomuksina. Jos tykkäsit Kuinka kasvattaa Bebestä ja Islantilainen voittaa aina -kirjasta, tykkäät tästäkin.
Kadotetut kasvot, Heli Järvenpää.
Samalla linjalla jatketaan, nimittäin äitiydellä ja vierailla mailla. Kadotetut kasvot on kertomus suomalaisen perheen expat-elämästä Kiinassa. Myönnän, olen yksi niistä, jolla on ruusuisia kuvitelmia expatien elämästä. Kirja kertoo realistisesta perhe-elämästä täysin vieraassa kulttuurissa ja siitä, miten hankalaa on rakentaa verkostot tyhjästä. Pienen miinuksen kirja saa kielestä sekä sivussa kulkevasta kiinalaisen perheen tarinasta, joka tuntuu irralliselta. Mutta annettakoon nämä anteeksi, sillä käsittääkseni kyseessä on omakustanne.
Denise Rudberg, STHLM Queens.
Tämä on todellista hömppää, mutta ah, niin ihanaa sellaista. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin tämä on minulla vielä kesken. Rudbergin kirjan päähenkilö vaikuttaa tosi ärsyttävälle, mutta kirjan parasta antia onkin Tukholma-kuvaus. Muistuttaa Sofi Fahrmanin Elsa-kirjoja.
