Noora H.
Ihastelin Samsøe & Samsøen skarppia takkia tasan vuosi sitten, kun olimme Viiskulman Ullan kanssa brunssilla. Brunssin jälkeen googlasin takkia kuumeisesti, mutta se oli joka puolelta loppu. Niinpä pikkumustan kanssa puettava, tyylikäs, toimistokelpoinen takki jäi vain haaveeksi. Kunnes pari viikkoa sitten sain Ullalta viestin, vieläkö takki kiinnostaisi. No kiinnosti!
Pikkumustan sijaan olen pukenut takin farkkupaidan ja äitiyshousujen kanssa, joita pidän, öö, joka päivä. Tai siltä ainakin tuntuu. Nyt ymmärrän paremmin, miksi käytettyjä äitiysvaatteita on tarjolla vähän, ja ne mihin olen törmännyt ovat nukan peittämiä haalistuneita riepuja. Kun sopivia vaatteita on rajallinen määrä, ne todella käyttää puhki.
Kuvissa näkyvät H&M:n mustat biker-henkiset housut ovat olleet yksi raskausajan parhaista ostoksista. Housut sopivat jo alkuraskaudesta, eivätkä housut valu, kuten kaikki muut testaamani äitiyspökät. Yhdeksännellä kuulla oman koon masutuubi ei tosin ihan riitä peittämään koko mahaa, välillä huomaankin kaupungilla kulkeneeni Uuno Turhapuron tapaan puolet mahasta paljastettuna. Housuja tuli myös kevään äitiysvaatevalikoimaan, joten muutkin ovat tainneet tykätä näistä.
Raskauden alussa kannoin kaupasta kilon melonia ja mietin, että herranjestas, kohta vatsassani on kolme tällaista. Miten ihmeessä sitä pystyy kävelemään normaalisti (ja olemaan pissaamatta housuun)? Yllättävän hyvin mahaan on kuitenkin tottunut, eikä minusta tunnu lainkaan sille, että vatsassa asustaa kohta kolmekiloinen vauva. Pystyn edelleen kävelemään melko reippaasti, solmimaan itse kengännauhat ja varpaatkin näkee vähän eteenpäin kurottamalla. Vatsan koon tajuaa ja muistaa oikeastaan vasta kuvista, joissa se näyttää omasta mielestäni valtavalta.
Takki: Samsøe & Samsøe, Paita J. Crew, Housut H&M, Pipo ikivanha kaapin perältä löytynyt, Huivi Uniqlo, Kengät Nilsson.