Noora K. Erinäisiä hankintoja perustellaan usein sillä, että ne kestävät äidiltä tyttärelle. Joidenkin juttujen kohdalla näin varmasti onkin. Meinasin nyt kulkea KonMari-huumassa vastavirtaan ja kertoa, mitä itse hilloan kaapissa. Osa tavaroista, joita ajattelen säästäväni tyttärelleni, on sellaisia, että olen itse perinyt ne. Osa taas on minulle uutena tulleita tai itse uusina ostamiani. Silkkihuivit Diorin ja Hermès’n silkkihuivit olen itse saanut omalta äidiltäni. Molemmat ovat 80-luvulta. Käytän niitä aina silloin tällöin, joskus ehkä varon niitä liikaakin. Tähän tulee tänä keväänä muutos. Bongasin nimittäin tämän Urban A:n Insta-kuvan ja haluan todellakin käyttää huivejani juuri noin. Täten lupaan käyttää ja pesettää huiveja ahkerasti ja kun aika on oikea, tyttäreni saa huivit. Famun pikkumusta ja perintökorut Famun pikkumustasta olen kirjoitellut täällä usein. Se on täydellisen mallinen ja istui vielä muutama kilo sitten kuin hanska. Olen juhlinut mekossa monet hauskat juhlat ja elämisen merkit alkavat näkyä. Tanssilattialla ei voi enää heittää käsiä ilmaan ihan kuin ei välittäisi yhtään. Eikä tätä oikein uskalla pesettääkään. Niinpä voikin olla, että tyttäreni perii mekon ihan vain muistoesineenä, johon voi hyvin tuuletettuna pukeutua rauhallisiin tilaisuuksiin. Savukvartsisormus kuuluu aarteisiini ja sen annan ilman muuta eteen päin. Näyttävä cocktail-sormus on kuitenkin niin ihana, että tytär saa olla kunnolla aikuinen ennen kuin saa […]
↧