Aarrekartan tekoon on varmaan useita ohjeita. Joissain neuvotaan leikkaamaan kuvia fiiliksen mukaan, toisissa tavoitteet mietitään etukäteen ja etsitään niitä vastaavia kuvia sekä sanoja. Tekipä aarrekarttansa kummalla tyylillä tahansa, tarkoituksena on ripustaa valmis aarrekartta esille, jotta se muistuttaa tavoitteista päivittäin. Ja kun tavoitteensa ja toiveensa näkee joka päivä, niiden eteen tekee myös aivan toisella tavalla töitä.
Olemme tehneet aarrekarttoja jo useita vuosia ja aarrekartat todella toimivat, molemmat ovat saaneet lähes kaikki aarrekartoilla olleet asiat. Niinpä viikko sitten lauantaina oli ohjelmassa uusien aarrekarttojen askartelua. Yllätimme itsemme ja toisemme sillä, että askartelutyylimme olivat ihan päinvastaiset kuin luonteemme muuten.
Noora H.
Ehkä hämmästytte, kun kuulette, että askartelen aarrekarttani fiilispohjalta. Leikkelen kuvia ja tekstejä sen kummemmin miettimättä. Kuvaa leikatessa en välttämättä edes osaa sanoa, miksi olen valinnut juuri tietyn kuvan. Kuvista kuitenkin yleensä muodostuu muutama selkeä kokonaisuus.
Aarrekartoillani on usein työhön ja matkoihin liittyvien haaveiden lisäksi myös paljon tunnelmia ja mielentiloja. Kuvat tai tekstit eivät välttämättä edusta kirjaimellisesti juuri sitä, mitä kuvassa näkyy, esimerkiksi Kööpenhamina saattaa tarkoittaa Tukholmaa tai skandikaupunkeja ylipäätään. Mutta tärkeintä onkin, että itselleni merkitykset ovat selvät.
Aiemmilta aarrekartoiltani olen saanut lähes kaiken. On jopa vähän pelottavaa, kuinka hyvin toiveet ovat toteutuneet. Edellisellä aarrekartallani oli muun muassa asunto, yksin reissaamista, kihlasormus sekä Tokion ja New Yorkin matka. Kaikki näistä ovat toteutuneet, osa tietysti hieman eri tavalla kuin alunperin kuvittelin. Tiedostan, että ihmisillä on tapana hakea merkityksiä jälkikäteen, mutta jollain tavalla uskon siihen, että kun haavensa näkee joka aamu vaatekaapin ovessa, niillä on myös suurempi mahdollisuus toteutua.
Tällä kertaa olin askarrellut aarrekarttani ennen Noora K:n tuloa. Ryntäsin kesken imuroinnin leikkelemään kuvia, kun tuli aarrekartan askartelufiilis. Niinpä tein toisenkin kartan Noora K:n kaverina, johon keräsin sitten niitä hieman konkreettisempia haaveita, eli sisustusjuttuja ja tavaroita.
Noora K.
Ehkä hämmästytte myös, kun kuulette, että minun aarrekartta-askarteluni on itse asiassa hyvin järjestelmällistä. Aloitan siitä, että mietin, mitkä lehdet sisältävät visuaaliseen linjaani sopivaa kuvamateriaalia. Minulla on jo mielessäni joukko aiheita, joista haluan löytää kuvia. Leikkaan ne siististi irti ja asettelen huolellisesti aarrekarttapohjaan. En liimaa mitään ennen kuin minulla on kaikki kuvat kasassa ja mieluisa asetelma. Etsin kuvia niin kauan, että löydän tarpeeksi kauniita. Vaikka aihe olisi toiveisiini sopiva, mutta en tykkää kuvasta, en ota sitä mukaan.
Aiemmilla kartoillani on ollut häitä, vihki- ja kihlasormuksia, matkoja, ammatillisia juttuja, sporttisuunnitelmia ja yleisempiä fiilishaaveita. Minäkin olen saanut lähes kaiken, jota olen karttoihini vuosien saatossa liimannut. Tein ensimmäisen aarrekarttani seitsemäntoistavuotiaana. Se on sijainnut vaihtelevasti joko vaatekaapin ovessa tai kodinhoitohuoneen ovessa. Joka tapauksessa tärkeintä on, että aarrekertan näkee joka päivä.
Oma aarrekarttani on sekoitus konkreettista ja abstraktia. Joillain kuvilla on kaksi merkitystä, esimerkiksi Tribeca-kuva viittaa niin lempikaupunkiini kuin siihen, että asuisin mieluiten urbaanissa ympäristössä ja kerrostalossa. Lisäksi toivon esimerkiksi enemmän ystävien ja läheisten kanssa vietettyä aikaa, luovaan suuntaan johtavaa työnkuvaa ja sitä, että teen jatkossakin duunia hyvien tyyppien ympäröimänä. Olisi mahtavaa palata useammin hevosten pariin ja pitää muutenkin liikunta mukana elämässä vastaisuudessakin. Jonain harhaisena hetkenä meinasin liimata mukaan myös kuvan, jonka teema oli “ageing gracefully”, mutta sitten päätin, että tsiisus, sellaiseen olen kyllä ihan liian nuori. Vanhenemista voi miettiä sitten joskus.
Let’s go anywhere -kortti on synttärikortti mieheltäni ja sen valitseminen mukaan kuvaa muusta askartelutekniikastani poiketen luonnettani ihan täydellisesti. Olen hyvin haluton sulkemaan elämässä mitään vaihtoehtoja absoluuttisesti pois, joten en kauheasti liimannut karttaani esimerkiksi spesifejä matkailukohteita (Nykkiä lukuun ottamatta, tietty). Enhän voi nyt tietää, mihin haluan seuraavaksi mennä. Tämä luonteenpiirre on sellainen, että oma olo tuntuu rennommalta, kun aina voi muuttaa suunnitelmia, jos siltä tuntuu. Kolikon toinen puoli on se, että minun kanssani on joskus todella hankalaa lyödä lukkoon mitään. Siksi yritän jonkin verran opetella eroon spontaaniudesta ja sopia vaikka kävelyitä, kahveja ja sen sellaisia, vaikka en vielä yhtään tiedäkään, onko minulla kyseisenä päivänä kävely- tai kahvittelufiilis. Jonkin verran olen kaimaltani jo oppinutkin suunnitelmallisuutta. Vaikka jenkkimatkaamme on vielä kolmisen kuukautta, minulla on ravintoloiden kartoitus ja reittien pohtiminen jo hyvällä mallilla. Niistä lisää sitten ensi viikolla.
Sunnuntai on hyvä päivä unelmoida ja fiilistellä. Mitä sinulla on mielessä juuri nyt?