Noora K.
Heissulivei ja terveisiä ison meren takaa! Palasimme kotiin eilen aamulla ja tuntuu kuin olisimme olleet pidempäänkin poissa. Lomaan mahtui niin paljon tekemistä, että näin jälkeen päin vähän puhalluttaa. Aloitan matkapostaukset Nykistä, vaikka olimme siellä viimeisenä, koska arvelen Nykki-juttuja kaivatun eniten sitten edellisen blogin.
Saavuimme Manhattanille autolla Washingtonista. Veimme matkatavarat hotellille ja palautimme auton saman tien vuokraamoon, tuolla ei todellakaan tee autolla yhtään mitään. Oli myöhäinen ilta ja metromatka takaisin hotellille ja pieni kävely päälle tekivät heti kotoisan olon. Äänet, hajut, puheen tapa, kaikki tuntuivat tutuilta. Kello oli niin paljon, että emme tehneet mitään lähinurkkien fiilistelyä enempää.
Ajamisesta Manhattanilla sanoisin sen, että se on ei-paikalliselle jonkin verran stressaavaa. Navigaattori kannattaa olla, koska yksisuuntaisia katuja on paljon ja niitä on vaikeaa muistaa ulkoa. Kaikki tööttäävät koko ajan, mutta siitä ei kannata välittää. Pää kylmänä vain.
Aamulla oli vuorossa yksi omista koko reissun kohokohdistani, lenkki Central Parkissa. Hotellimme oli 32:nnella kadulla, joten puistoon oli jonkin verran matkaa, jota taitettiin 5th Avenueta pitkin. Hyvä, etten alkanut itkeä onnesta jo ennen kuin edes pääsimme koko puistoon, jossain 54:nnen kadun tienoilla tuli astetta massiivisempi tunnepurkaus. Emme juosseet ihan koko puiston ympäri, käännyimme takaisin puolenvälin kohdille, siltikin saimme kympin lenkin kasaan. Tunnelma oli ihan täydellinen – newyorkilaiskoirat leikkivät, juoksijoita näkyi vaikka kuinka paljon ja kaupunki heräili.
Hotellille palatessa haimme aamiaista mukaan hotellin viereisestä delistä. Tämä on Nykissä (ja muuallakin Amerikassa) oivallinen budjettiteko, koska aamiaiset kuuluvat hotellihuoneen hintaan todella harvoin.
Sitten oli aika kiskoa citylenkkarit jalkaan ja lähteä palloilemaan kaupungin kaduille. Hyvät kengät ovat New Yorkissa aivan ehdoton juttu, koska fiilistelykävely on niin kivaa ja askelia kertyy helposti todella paljon. Oma saldomme oli tuona päivänä yli 40 000. Muuten Nykki-univormuni, jolla upposi mainiosti paikallisten joukkoon, koostui villakangastakista, kapeista mustista farkuista ja piposta.
Meillä oli alun perin tarkoituksena viettää päivää Brooklyniin tutustuen. Hyppäsimme Williamsburgiin vievään metroon ja huristelimme East Riverin toiselle puolen. En tiedä, oliko kyse siitä, ettemme osuneet ihan oikeille kaduille vai siitä, että vuodenajan vuoksi missään ei tietenkään ollut mitään ulkoilmaelämää, eikä terasseja, mutta meihin Williamsburg ei uponnut kyllä yhtään. Söpöjä hipsterikahviloita ja -ravintoloita toki löytyi, mutta totaalisten murjujen ja roskan määrä kumosi niiden viehättävyyden aika lailla täydellisesti. Totesimme, että aikaa on niin rajallisesti, että eiköhän palata niille hoodeille, joilla viihdymme varmasti. Niinpä suuntasimme SoHoon, joka oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.
SoHossa allekirjoittanut ratsasi lempikauppansa, huumaantui Dean&Delucan ihan ilmiselvästä kevätfiiliksestä ja shoppaili kevyesti. Ostoslistalla ollut tietynlainen musta hame, joka oli osoittautunut yllättävän vaikeaksi löytää, tuli vihdoin vastaan Madewellissa, josta on hyvää vauhtia tulossa ihan ykkössuosikkini, joka ohittaa jopa J.Crew’n. Söimme tukevan lounaan ja jatkoimme vielä kävelyä. Veimme ostoskassit hotellille. Ja sitten kävelimme vielä hieman lisää, kun teki vielä mieli vitoselle. Kävelimme niin, että illallissuunnitelmat muuttuivat Hell’s Kitchenin yhdestä italialaisesta hotellin ravintolaan, jossa kumosimme hiilaritankkauksen merkeissä jättikulholliset pastaa, joka huuhdeltiin alas viinillä.
Seuraava päivä olikin sitten jo kotiinlähtöpäivä. Söimme lounasta Eatalyssa, jossa olen halunnut käydä jo ties kuinka pitkään. Eataly täytti kaikki odotukseni, olisin voinut vaellella sen käytävillä loputtomasti tutkimassa viehättäviä pikku yksityiskohtia ja pizza oli erinomaista. Tunnelmaa oli mahdoton vangita kuviin vaan kävi niin kuin usein käy, kun yrittää kuvata paikkoja, joissa on paljon kaikkea ihanaa eri puolilla – kuvat, joiden tarkoitus on esitellä kokonaisuutta, ovat pelkkää sillisalaattia. Koittakaa kuitenkin kuvitella viehättäviä, varsin kypsään ikään ehtineitä mammoja ja pappoja viinilasillisten äärellä, söpöjä purnukoita silmänkantamattomiin, notkuvia juusto-, liha- ja kalatiskejä, kauniisti esille aseteltuja vihanneksia, ihania keittokirjoja ja erilaisia pikkuisia ravintolaosastoja.
Tein itselleni uuden Nykki-säännön: Panosta tulevaisuudessakin näihin kivoihin lounaisiin, koska illalla saatat olla niin väsynyt, ettet jaksa enää lähteä hotellin alakertaa kauemmaksi.
Niin kuin aina, aika kuluu liian nopsaan, kun on hauskaa. Niinpä lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat Isolle Omenalle. Jos aikaa olisi ollut yksi päivä enemmän, olisin antanut Brooklynille uuden tilaisuuden ja suunnannut DUMBOon. Ja Meatpackingillakin olisi ollut kiva käydä pyörimässä. Seuraavalla kerralla sitten!
Ikuinen lempikaupunkini oli upea päätös lomalle, mutta arvatkaa mitä. Tämän matkan voittajaksi valikoitui Nykki-rakkaudestani huolimatta Washington DC. Siitä sitten seuraavassa postauksessa.