Noora K.
12 000 lentoa peruttu, lunta tullut ties kuinka paljon, kaikki valtion virastot kiinni, samoin koulut. Siinäpä Washingtonin kuulumiset juuri meidän suunniteltua vierailuamme edeltävältä viikonlopulta. Tuijotimme CNN:ää ja mietimme, onko pääkaupunkiin mitään asiaa. Päätimme kuitenkin kaikesta huolimatta lähteä kokeilemaan onneamme ja kaikki meni oikein hyvin. Mitä nyt lento oli neljä tuntia myöhässä, mutta hei, se sentään lennettiin!
Washingtonissa meille sattui myös koko reissun kivoin hotelli ja vielä parhaaseen hintaan. Voin lämpimästi suositella Hotel Lombardya, joka oli kotoisa, viehättävä ja hyvällä paikalla. Yksityiskohdista pidin eniten noista säleovista varsinaisten huoneenovien edessä.
Washingtonissa kuului myös ykkösjuttuihin päästä lenkille, House of Cards -sellaiselle. Hotellin sijainti oli siihenkin hyvä, pääsimme tosi nopeasti National Mall -puistoon (onko tämä tosiaan sen puiston nimi, ihan hassu). Lumisohjon sekaan kahlatessa tuntui hetken aikaa siltä, että onko tässä mitään järkeä, kun tossut lipsuivat ja tallautuneet polut olivat varsin kapeita. Mutta kun Washington Monument oli siinä silmien edessä, niin olihan se nyt hienoa ja vaikuttavaa. Ei kaduttanut yhtään vaan päin vastoin juoksimme Capitolille saakka. Tämänkaltaiset lenkit ovat suosikkejamme siitäkin syystä, että kaupunkia ja monumentteja tulee nähtyä kivasti samalla kun saa päivän sportit hoidettua. Välillä pysähdyttiin ottamaan selfieitä ja bongailtiin paikkoja, joihin tutustuttaisiin vähän enemmän.
Paluumatkalla nappasimme taas aamiaisen mukaan huoneeseen. Hotellin valkoisissa lakanoissa Washington Postia lueskellessa ja kahvia siemaillessa tuli hetkeksi sellainen olo, että elää Pinterestissä, mikä on sopivina annoksina varsin hyvä juttu.
Vaikka tykkäämmekin kävellä paljon, niin toki ajelemme välillä myös metrolla reissuillamme. Washingtonin maanalaisessa tunsimme itsemme ihan idiooteiksi, kun lippujen ostaminen automaateista oli jotenkin tuskaisen vaikeaa ja vaikka ajelimme monta matkaa, en vieläkään ole ihan varma, tuliko ostettua oikeanlaisia lippuja. Olen näköjään niin ehdollistunut House of Cardsiin, että ajattelin koko ajan sitä yhtä kohtaa, kun sarjassa tapahtuu yllättävä käänne, jota en nyt spoilaa sen enempää, mutta jonka kaikki, jotka ovat katsoneet sitä tarpeeksi pitkälle, varmaan arvaavat. Sanotaan nyt näin, että yritin pysytellä raiteista mahdollisimman kaukana.
Washington DC oli todella vaikuttava kaupunki, oli koko ajan jotenkin juhlava ja mahtipontinen olo. Ehkä se johtuu osittain siitä, miten yhdysvaltalaiset pääkaupunkiinsa viittaavat. The nation’s capital. Sen lisäksi, että kaupunki on yleisesti kiinnostava tällaiselle Pohjois-Amerikan tutkimusta aikanaan lukeneelle, niin nyt oli erityisen hyvä hetki olla siellä. Presidentivaalien ensimmäinen kierros, caucus, on juuri alkamassa Iowassa ja telkkari oli täynnä aiheeseen liittyviä ohjelmia ja debatteja. Ekana iltana taisin jopa sanoa miehelleni, että “voidaanko mennä illalliselle aika aikaisin, että ehditään ysiksi katsomaan demokraattien ehdokkaiden vaaliväittelyiä CNN:ltä”. Jonkun mielestä ehkä hassua, omasta mielestäni ihan huippua matkatekemistä. CNN kuuluu muutenkin hotellirutiineihini.
Toisena aamuna Valkoisen talon tienoilla kävellessämme huomasimme, että teitä oli suljettu ja joka puolella oli vielä edellispäivääkin enemmän salaisen palvelun agentteja. Uteliaina menimme tietysti heti katsomaan, mistä oli kyse. Joku tiedusteli, koska katu taas avattaisiin. “I don’t know but well, you can already hear the sirens wailing“, vastasi jämäkkään luotiliiviin pukeutunut agentti. Toden totta, poliisiautojen ulvonta voimistui koko ajan. Olin jo ihan valmiina kameran kanssa, mutta valitettavasti autoletka meni vähän kauempaa ohi. Olimme totta kai ihan varmoja, että POTUShan se siellä meni. Että melkein nähtiin Barack Obama.
Washingtonissa myös söimme parhaiten koko matkalla. Ensimmäisenä iltana suuntasimme tuttujen suositusten perusteella Fogo de Chaoon. Ravintola oli tosi hyvä ja suosittelen sitä lihan ystäville. Alkuruuan ja lisukkeet sai koota buffasta itse ja valita tarjoilijoiden pöytiin kantamista erilaisista vartaista, pihveistä ja ties mistä. Toisena iltana söimme suurta herkkuamme, libanonilaista ruokaa Lebanese Tavernassa. Monen, muun muassa Washington-ekspertti, Mia Sophian suosittelema Le Diplomate ja erityisesti sen brunssi olisi kiinnostanut kovasti, mutta kun olimme kaupungissa viikolla, niin kaikki brunssihommat jäivät tietysti väliin.
Lounasta syötiin legendaarisessa Shake Shackissa ja Soho Cafe and Marketissa, joista jälkimmäinen oli hyvin Nykki-tyylinen deli ja mainio lounaspaikka, kun molemmat saivat valita juuri sitä, mitä halusivat.
Lomalla tulee tietysti syötyä ja juotua vähän normaalia enemmän, joten mukavat matkavaatteet ovat must. Washingtonissa seikkailin COSin rennossa neulemekossa, joka osoittautui oivaksi vaatekappaleeksi – se ei rypisty matkalaukussa, venyy ja paukkuu, mutta näyttää silti aina kivalta. Ebban ja Emilian Säker stil -tyylivinkki oli myös erittäin toimiva: aurinkolasit vain päähän aina vain, kun sää vähänkin antaa syytä.
Washingtonissa ykköstekemisenä oli eri museoiden koluaminen. Miehellä oli toivelistalla tietysti Smithsonian Air&Space ja kiinnostava se oli minullekin. Lisäksi kävimme muista Smithsonianeista luonnotieteellisessä museossa. On kyllä todella hienoa, että moisiin paikkoihin pääsee ilman pääsymaksua. Ensinmainitussa pääsi muutaman dollarin korvausta vastaan lentämään vähän simulaattorilla, joten tottahan toki vein mieheni lentsikka-ajelulle. Pidän suurena saavutuksena, etten tuhonnut konetta vaan pysyin ilmassa.
Oma suosikkimuseoni oli Newseum, joka oli suorastaan henkeäsalpaava ylistys journalismille. Pala Berliinin muuria, Pulitzer-palkittuja valokuvia, uutistyön historiaa… Täällä olisi voinut vietää koko päivän.
Washingtonin SoHossa, idyllisessä Georgetownissa ehdimme käydä vain pienen fiilistelyajelun verran. Ostoksilla olimme olleet jo Floridan outleteissa ja Nykissä oli tarkoitus käydä kaupoilla ja vatsakin oli täynnä, joten ihailu auton ikkunoista riitti tällä kertaa. Mutta jos olisin ostoksille menossa Washingtonissa tai haluaisin sympaattiseen kahvilaan, suuntaisin ehdottomasti Georgetowniin. Se oli soma kuin karamelli.
Kaiken kaikkiaan Washington teki todella suuren vaikutuksen, jopa niin suuren, että melkein olisi voinut uhrata Nykistä yhden yön ollakseen täällä yhden enemmän. Näkemistä ja tekemistä olisi ollut vaikka kuinka. Washingtoniin palaamme siis varmasti vielä.