Noora H. 

Kuvitus ei liity postaukseen. Paitsi nyt siltä osin, että raha-asioiden lisäksi myös kotihommat hoidetaan tasapuolisesti.

Vähän naurattaa kirjoittaa rahasta heti kirppispostauksen jälkeen. Saan kohta todellisen saiturin maineen. En silti malta olla osallistumatta keskusteluun, joka on somessa herännyt eilisen Maria Hintikka Liven jälkeen. Kannan siis korteni kekoon ja kerron, miten meillä talousasiat hoidetaan vanhempainvapaan aikana. Tätä joku lukija toivoikin, eli toteutetaan samalla myös toivepostaus.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että parisuhteessamme raha-asioiden tasapuolinen jakaminen oli molemmille itsestäänselvyys. Mieheni oli tässä jopa tarkempi kuin minä. Hän huomioi muun muassa palkasta menevän lounasedun laskelmissa. Olisi kuulemma epäreilua, jos toinen söisi töissä ravintolalounaita ja toinen lounastaisi “humputtelurahoista” tai söisi kotona kaurapuuroa. Melko reilua sanoisin.

Vietimmekin siis yhden illan excelin parissa ja mietimme, miten lapsen saaminen vaikuttaa tuloihin ja menoihin. Meillä on ollut tähän asti omat tilit yhteisiä ruoka- ja vauvatilejä lukuun ottamatta. Kumpikin on maksanut yhteisistä menoista oman osuutensa, ja tämä osuus on suhteutettu tuloihin. Olemme myös tasapuolisesti osallistuneet molempia koskeviin säästöprojekteihin. Vauvahankinnat on esimerkiksi hoidettu vauvatililtä, jonne säästämme joka kuukausi.

Taloudenpitomme saattaa kuulostaa kylmältä ja kovalta, mutta ei huolta, kyllä tähän yllätyksiäkin mahtuu. Ostamme toisillemme lahjoja ja tarjoamme leffa- sekä ravintolailtoja yllätyksenä ja kiitoksena. Eikä näissä tietenkään lasketa, kumpi on tarjonnut enemmän tai ostanut kalliimpia lahjoja.

Vanhempainvapaa aiheuttaa jonkin verran muutoksia raha-asioihin. Tässä meidän käsityksemme tasapuolisesta taloudenpidosta vanhempainvapaan aikana:

• Vanhempainvapaan ajan kaikki tulot (blogitulot, miehen palkka, bonarit yms.) ohjataan yhdelle tilille, josta sitten maksetaan laskut ja vastikkeet, molempien asuntolainat sekä siirretään tietty summa ruoka- ja vauvatileille.
• Vauva- ja ruokatileille on molemmilla käyttöoikeus ja kortti. Minusta olisi hassua, jos se olisi vain naisella tai miehellä. Tällaisestakin mallista joku eilen somessa kertoi. Me käymme molemmat kaupassa ja teemme hankintoja vauvalle. Yhdessä ja erikseen.
• Molemmat saavat jäljelle jäävistä rahoista saman verran käyttörahaa. Käyttörahoista maksetaan lounaat, harrastukset, omat vaatteet ja muut henkilökohtaiset kulut.
• Kummallakin on myös jatkossa omat tilit, joille käyttörahat siirretään. Omaan tiliin tottuneelle olisi outoa, jos toinen näkisi joka senttiä myöten, mihin rahoja käytetään. Vaikkei siinä mitään salaista olekaan, mutta hankaloittaahan se nyt esimerkiksi lahjojen ostoa.
• Vanhempainvapaan aikana reissut kustannetaan yhteisistä säästöistä ja edellä mainituista käyttörahoista.
• Omat säästötilit, sijoitukset ja muut ennen vanhempainvapaata kerrytetyt rahat kumpikin käyttää, miten parhaaksi näkee. Pääasia on, ettei kumpikaan joudu  omista säästöistään kustantamaan yhteistä elämää sen enempää kuin toinenkaan.

Meidän mallissamme ei ole huomioitu sitä, millaisia pidemmän aikavälin vaikutuksia kotona olemisella on lasta hoitavan vanhemman tuloihin. Tämä ei ole minulle ongelma, ainakaan vielä, sillä näillä näkymin olen kotona vanhempainvapaakauden eli sen noin yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen meillä on mahdollisuus toisenlaisiin hoitojärjestelyihin. Jos olisin pidemmän aikaa kotona, keskusteltaisiin tästä varmasti meilläkin. Hesarin laskurilla voi laskea, miten kotona olo vaikuttaa naisten eläkkeisiin.

Näin itsenäisyyspäivänä täytyy myös todeta, että on meillä huikea kotimaa. Minusta tuntuu edelleen uskomattomalta, että minulle maksetaan lapsesta lapsilisää ja tuloni pysyvät lähes ennallaan melkein vuoden ajan, vaikka hoidan lasta kotona. Onni on asua Suomessa. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Noora H.

Viikon paras asuste on Tikaun huivi. Oikeastaan koko syksyn. Huivi on runsas, mutta sen verran ohut, ettei olo muutu se kaulassa tukalaksi edes sisätiloissa. Aiemmin mielsin Tikaun lähinnä sisustuskaupaksi, mutta heillä on myös tosi kivoja asusteita, lastenvaatteista puhumattakaan. Huivin kanssa päässä on ollut & Othes Storiesin kashmirpipo, jonka ostin Tukholmasta. Pipo taitaa kyllä olla minulle liian iso, joten jos joku tietää, mistä saisi pehmeitä ja laadukkaita pipoja pienipäisille, niin otan kaikki vinkit vastaan!

Viikon paras ateria on aamiainen, joita olen syönyt myös iltaisin. Raskauden aikaiset ruokarajoitukset ovat aiheuttaneet minulle täydellisen lamaannuksen kokkaamisen suhteen. Tiedän, etteivät ne nyt niin paljon rajoita, mutta minulla lyö resptien suhteen aivan tyhjää. Onneksi aamiaisia voi syödä myös iltaisin. Tähän aamiaiskulhoon tuli valmiita smoothie-hedelmiä pakastealtaasta, banaani, avocado, tilkka ananasmehua ja vähän pakastemangoa. Kaikki sekaisin tehosekoittimessa ja kippoon. Kulhot koristelen yleensä myslillä ja pähkinöillä, jotta soseeseen tulee myös vähän suutuntumaa.

Viikon paras hotelliaamiainen on Hotel Havenissa. Yllä olevat kuvat ovat Tukholman Berns-hotellin aamiaiselta, mutta hyvin samantyyppistä aamiaista saa myös Havenista. Hotellin aamiaista on helppo kuvailla: täydellinen. Kaikki perushotelliaamiaisen elementit, mutta niiden lisäksi muun muassa tuoreita marjoja, itsetehtyjä karjalanpiirakoita, rapeita suklaacroissantteja ja rapuskagenia. Kahvi tarjoillaan pöytiin ja rauhallisessa aamiaishuoneessa on ihanat narisevat puulattiat.

Viikon paras lääke on lepo. Olen toista kertaa tänä syksynä flunssassa, minulle tämä on paljon, yleensä en ole melkein ikinä sairaana. Oma teoriani on, että onnistun yleensä välttämään flunssat talvijuoksun ansiosta. Nyt juoksut ovat tauolla ja minä sairaana. Onneksi on etätyöt, joita voi tehdä sohvalta ja iltoja varten läjä hyviä kirjoja.

Viikon paras kysymys on, mitä sarjoja suosittelisitte minulle? Minä olen vinkannut teille yhden jos toisenkin sarjan, joten nyt pyydän vastapalvelusta, vinkatkaa te minulle sarjoja ja pelastakaa minut tylsistymiseltä. The Fallin kolmas tuotantokausi petti heti ensimmäisessä jaksossa, Elisabeth on katsottu loppuun aikapäiviä sitten ja myös Yleltä tallennettu Nousuvesi loppui hetki sitten. Mitä seuraavaksi?

Viikon paras vauvajuttu on se, että kaikki tarpeellinen on nyt hankittu. Haimme maanantaina telakan turvaistuinta varten ja tilasimme vaunut, joten nyt on kaikki pakolliset hankinnat tehty. Vaipanvaihtopiste kaipaa vielä hoitotarvikkeita, harsoja, vaippoja ja pikkupyyhkeitä, mutta ne ajattelin napata mukaan äitiysloman alussa Ikeasta ja lähimarketista.

Viikon paras leffa on todennäköisesti Nocturnal Animals. Pidän peukkuja, että pääsisin viikonloppuna leffaan ja jos tervehdyn sen verran, niin käyn ehdottomasti katsomassa Tom Fordin Nocturnal Animalsin. Leffa on saanut kasin IMDB:ssa ja jos ohjaajana on muotiguru, niin puvustus on varmasti myös kohdallaan.

Kivaa viikonloppua!

Noora K.

Minulla on uusi laukku! Tykkään siitä valtavasti, mutta se odottelee vielä käyttöönottoaan. Uutukaiseni on Tukholmasta ostettu Rebecca Minkoff. Mallin nimestä minulla ei ole mitään käsitystä – tätä ostosta en nimittäin suunnitellut, en todellakaan. Pyörimme kaimani kanssa NK:lla ja laukku vilahti silmäkulmassani. Viiden minuutin päästä olin kassalla maksamassa sitä. Ja kuinka tyytyväinen olenkaan! Vauvan kanssa kaupungilla roikkuessa sitten joskus on varmasti kätevää saada pitää kädet vapaana ja pieni koko takaa sen, ettei mukana tule kannettua turhaa rojua. (Tai sitten ne rojut vain tungetaan hoitolaukkuun, eikös niin.)

Perustelin laukkuostosta itselleni sillä, että voisin palkita itseni. Pelosta ja epämukavuudesta huolimatta olin kuitenkin mielestäni jaksanut raskautta ihan kohtuullisen hyvin.

Laukku taisi kuitenkin aiheuttaa ketjureaktion. Ihana, mutta suurehko Mulberryn klassikkolompakkoni on turhan iso tuohon tungettavaksi. Niinpä asusteiden ostoslistalla on seuraavaksi pienempi lompakko.

Taustalla vilahtaa meidän uudehko sängynpäätymme, en ole tainnut sitäkään näyttää vielä blogissa. Laitetaan työlistalle. Mutta ilman postaustakin taidatte tietää, mistä inspiraatio tällä(kin) kertaa löytyi.

Noora H.

Siitä puhe mistä puute, tällä kertaa liikunnasta. Ja nyt siitä on totisesti ollut puutetta. Oksentelua ja satunnaisia supistuksia lukuun ottamatta raskauteni on sujunut helposti, mutta joitakin viikkoja sitten sain riesakseni selkä- ja pakarajumin. Se alkoi viattomalla jäykkyyden tunteella lihaksissa ja paheni siitä muutamassa päivässä niin, etten pysty kävelemään kunnolla. Kävelen silti, muumimaisesti köpötellen, sillä liikuntaa on saatava. Viime viikolla kävin osteopaatilla, mutta se ei ainakaan vielä poistanut vaivaa kokonaan.

Koska liikunnat ovat nyt vähän vaisuja, niin käytän aikani liikunnasta haaveilemiseen. Selaan eri kuntokeskuksien ryhmäliikunta-aikatauluja, mietin uskaltaisinko hankkia spinning-kortin vielä viimeiselle parille kuukaudelle (uskon ja toivon, että tämä selkäkipu on ohimenevää) ja suunnittelen synnytyksen jälkeisiä treenejä Lofsanin Mammaträning-kirjan avulla. Kirja on saanut minut vakuuttumaan siitä, että juoksun kanssa kannattaa malttaa synnytyksen jälkeen, jottei hajota itseään. Lainasin kirjan kirjastosta, mutta toivoin sitä myös mieheltäni joululahjaksi. Kirjassa oli fiksun oloisia treeniohjelmia ja aion noudattaa niitä kiltisti ennen lenkkipoluille paluuta.

Mutta palataan vielä hetkeksi raskaudenaikaiseen liikuntaan. Ennen selkäjumia kävin säännöllisesti kävelyillä ja vähän epäsäännöllisemmin spinningissa, salilla ja äitiyspilateksessa.

Äitiyspilateksessa kävin Kirppanoiden järjestämällä kurssilla, joka oli tarkoitettu erityisesti raskaana oleville. Pilateskurssi oli yksi parhaista raskauden aikaisista hankinnoista. Aluksi olin hieman pettynyt siitä, että tunneilla ei tullut hiki. Sitten tajusin, että ehkä tämä on sitä oman kropan kuuntelua ja otin tunnit rentoutuksen kannalta. Loppurentoutuksessa meinasin monta kertaa nukahtaa. Tunneilla keskityttiin erityisesti lantionpohjan lihasten löytämiseen ja niiden harjoittamiseen. Sain tunneilta myös vihdoin vastauksen kysymykseen, johon olen yrittänyt jo pidemmän aikaa löytää vastausta. Mistä tietää, että lantionpohjan lihakset ovat synnytyksen jälkeen tarpeeksi hyvässä kunnossa juoksuun tai muuhun raskaampaan liikuntaan?

Kurssin ohjaaja oli juuri ollut lantionpohjaan erikoistuneen fyssarin luennolla ja kertoi, että siellä oli annettu seuraavanlainen vinkki. Muodosta etusormesta ja peukalosta ympyrä yhdistämällä sormenpäät. Laita sormi peukalon hankaan ja paina sormia yhteen. Sormea vasten pitäisi peukalon hangassa tuntua jännitys, ja samanlainen tunne pitäisi tuntua myös lantionpohjassa. Eli lihakset pitää pystyä tunnistamaan ja jännittämään sekä vielä tuntemaan jännitys sormea vasten. Vihdoin jokin konkreettinen vinkki niiden “kuuntele omaa kroppaasi” ohjeiden lisäksi.

Linkkejä raskaudenaikaiseen treenaamiseen

Raskaudenaikaiseen liikuntaan olen hakenut ohjeita ja neuvoja netistä, sillä neuvolan oppaiden ohjeet ovat joko tosi ympäripyöreitä tai sitten lähinnä venyttelyneuvoja. Eniten apua on ollut ruotsalaisten personal trainereiden Lofsanin ja Terese Alvénin neuvoista. Alla linkkikokoelmani, joiden mukaan olen treenaillut ja joiden pariin pääsen toivottavasti taas pian.

Ruotsalaisen personal trainer Lovisa Sandströmin eli Lofsanin vinkkejä

Lofsanin treenivinkit eri kolmansille

Lofsanin treenivideot eri kolmansille

Lofsanin treenivinkit raskausviikoille 27 asti

Treeni viikosta 30 eteenpäin

Videot raskauden vikoista viikoista ja treeneistä

Lisää Lofsanin treenivideoita yksi ja kaksi

Spark i Baken -treeniblogia pitävän Terese Alvénin neuvot raskausajan treeniin:

Spark i Magen -treenisivusto

Mama-lehden juttu treeniliikkeistä viimeisille viikoille

Teresen vanhasta Spark i Baken -blogista löytyy myös vinkkejä, kun jaksaa vähän kaivella.

Muita linkkejä:

Ohjeet BodyPump-tunneille

Maratonpoddenin raskausjakso

Träningspoddenin raskausjakso

Noora H.

Yhteistyössä Fazer Café

Havahduin eilen töissä siihen, että joulu on ensi viikolla. Vaikka aloitin joulufiilistelyt jo hyvissä ajoin marraskuun puolella, niin joulu pääsi tänäkin vuonna yllättämään. Puolet lahjoista on edelleen hankkimatta, raskausystävällisen joulumenun suunnittelu kesken ja Porvoon joulutorit koluamatta.

Fazer Café haastoi minut pohtimaan, mitä ystävälle tai perheenjäsenelle voisi hankkia lahjaksi. Lahjojen antamisessa oivallinen ohjenuora on mielestäni se, että jollet tiedä mistä toinen tykkää, anna jotain aineetonta tai sellaista, joka kuluu. Turhaa tavaraa tai krääsää harva haluaa nurkkiinsa.

Noora H:n joululahjavinkit:

– Lämpöiset lapaset ja lahjakortti aamulatteihin. Arki alkaa joulun jälkeen mukavammin, kun kotona voi pukea lämpöiset lapaset ja napata työmatkalla kahvilasta latten. Oma suosikkini on Fazerin Piparilatte, joka ei ole liian makea, vaan maistuu kahville. Olen myös todennut, että Fazerin kahviloista saa kaupungin parhaat voileivät.

– Perjantai-illan selviytymispaketti, eli lahjakortti juustokauppaan, pullo hyvää viiniä ja levy suklaata. Jos tunnet lahjansaajan kukkamaun hyvin, niin voit hankkia kylkeen ikuisen perjantaipuskan, nykään kun saa tosi aidonnäköisiä tekokukkia.

– Jos toisella on jo kaikkea, niin anna suosiolla lahja sellaiselle, jolla ei ole. Jouluna on ilahduttava määrä erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä. Pelastusarmeijan Joulupata-keräys on tietysti se legendaarisin, mutta paketin voi ostaa myös esimerkiksi Joulupuu-keräykseen. Kukkakaupoissa on näkynyt kampanja, jossa voi ostaa joulukukan yksinäistä vanhusta ilahduttamaan.

– Lupaus yhteisestä ajasta. Vielä opiskeluvuosina pyörittelin silmiäni lahja-ajatukselle yhteisestä ajasta, kavereitahan näki jatkuvasti. Kun ystäväpiiri oli viettänyt muutaman vuoden työelämässä, hankkinut lapsia ja hajaantunut ympäri Helsinkiä, niin sitä alkoi ymmärtämään ajatuksen erittäin hyvin. Pitkä kävely kuuman kaakaon kanssa, saunailta tai pyjamabileet kaverilla, ihan paras lahja!

-Kakkukahvit työviikon jälkeen. Vaihda afterworkit kakkukahveihin ja tarjoa ystävälle iso pala suklaakakkua sekä hyvä kahvi. Legendaarinen Kluuvikadun Fazer Café toimii tässä erityisen hyvin, juhlavassa kahvilassa pääsee heti viikonlopputunnelmaan. Toimii muuten myös lasten kanssa. Kävimme siellä kummityttöni kanssa kesällä jättimäisillä jätskiannoksilla, seuraavan kerran vien hänet katsomaan jouluikkunaa ja syömään leivoksia.

– Hygge-paketti tunnelmoijalle. Hygge, mys ja kos. Meiltä puuttuu sana tunnelmoinnille, mutta onneksi voimme lainata naapurimaiden termejä. Omatekoinen hygge-paketti voisi sisältää vaikka villasukat, laadukasta teetä, hyvän kirjan ja pussin lakuja.

– Pussillinen kivoja kulutustavaroita. Lähes jokaisessa huushollissa kuluu servettejä, kynttilöitä ja tiskirättejä. Osta näistä tyylikkäät versiot, pakkaa nättiin paperipussiin, sido päälle musta rusetti ja hanki kiva kortti. Helppo tapa toteuttaa kiva ja hyödyllinen lahja.

– Jos ystävällesi tai perheenjäsenelle joulu aiheuttaa lähinnä ahdistusta, anna lahjaksi kiva etukäteisjoulu. Jos ei joulu innosta edes ajatuksen tasolla, tehkää jotain täysin jouluun liittymätöntä, mutta hauskaa. Sellaiselle, joka tykkää joulusta, mutta joutuu olosuhteiden pakosta kärvistelemään virallisena päivänä, kannattaa järjestää minijoulu. Joulutunnelmointia joulutoreilla ja kaupungilla, glögit ja illallinen joululaulujen soidessa.

– Kirja on aina kiva lahja, mutta hankala ostaa, jos ei tiedä tarkalleen toisen lukulistaa. Hyvä lahja on myös lehtitilaus, silloin ei tarvitse arvailla, mitä toinen on jo lukenut. Lehden kolahdus postilaatikkoon on harvinainen ääni näinä aikoina, mutta ilahduttaa joka kerta yhtä paljon.

– Askartelija arvostaa kivaa muistikirjaa, tussipakettia ja bullet journal -ohjeita. Muista tarkistaa, että muistikirjassa on 31 viivaväliä (bullet journalin ohjeissa on tästä tarkemmin).

-Siivousta, käynti kosmetologilla tai lastenhoitoapua. Kyllä kiitos. Ostamalla suomalaista työtä, ilahdutat paitsi lahjansaajaa myös yrittäjää.

Joko teillä on kaikki lahjat hankittuina? Mikä on paras lahja, jonka olet antanut? Entä saanut?

Viikon parhaat kosmetiikat ovat erinäisiä blogin kautta saatuja luonnonkosmetiikkapurtiloita. Tässä ne ovat kuvattuina ihanan estettisessä sairaalaympäristössä, jossa ne olivat myös eniten tarpeen. Rutikuiva ilma, väsymys ja minimaalinen aika itsensä hoitamiseen tarkoittaa sitä, että kunnon kosmetiikalla on arvaamaton arvo. Madarat pelastivat myös miehen ihon.

Viikon parasta antia ovat ystävien tapaamiset. Noora H. näkee kavereitaan viikonloppuna pariinkin otteeseen, kun kaikkien kiireisistä aikatauluista saatiin vihdoinkin löytymään sopiva kolonen. Maanantaina taas kahvitellaan Noorien & Vauva K:n kesken, pitkästä aikaa!

Viikon paras aamiainen oli El Fantissa. Noora H:n aamiaisruokailut jatkuvat, viime lauantaina oli testissä El Fant, joka on roikkunut listalla ikuisuuden. El Fantin brunssille on vaikeaa saada nopealla aikataululla pöytää, mutta lauantain aamiaiselle mahtui ilman varausta. Aamiaissetti sisälsi puuroa (tuunattu kaurapuuro tai tuorepuuro) tai jugurttiannoksen, herkullisen leivän, mehua ja kahvia. Kahvila on stailisti sisustettu ja palvelu oli todella hyvää.

>

Viikon paras parikymppinen meni Mothers in Business -verkoston jäsenmaksuun. Tätä suositteli Noora H:lle lukija ja kun kollegakin oli liittynyt porukkaan, niin Noora H. kävi heti liittymässä jäseneksi. MIB lupaa mielenkiintoisia tilaisuuksia, verkostoitumista ja ajattelua äitiyslomalle, kuulostaa hyvältä.

Viikon paras teko oli Noora K:n miehellä. Hän antoi rouvan nukkua koko yön ja hoiti beebiksen yksin. Yksi kokonaan nukuttu yö tuli lähes 8 viikon sairaalajakson uuvuttamalle ja kotiutumisjännityksen palasiksi pistämälle ihmisrauniolle tarpeeseen.

Viikon paras vauvajuttu on Vaavi-sänky. Tietenkin tähän pitäisi oikeasti laittaa Noora K:n vauvan kotiutuminen, mutta se on niin itsestäänselvä voittaja, että laitetaan tilalle materiaa. Sänkyä on kätevää kärräillä pitkin huushollia päivän aikana. Yön vauva nukkuu pinnasängyssä, jotta yöllä ja päivällä olisi selvä ero.

Noora K.

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Aika paljon tuli isoja ekoja kertoja tälle vuodelle. Merkittävimmät ovat tietty positiivisen raskaustestin tekeminen ja lapsen saaminen. Pienenä suurena asiana mainittakoon, että söin ekaa kertaa purilaisen niin, etten kaivanut suolakurkkuja välistä pois ja ostin kotiinkin itselleni suolakurkkuja.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Suurimmaksi osaksi olen, vain lukeminen jäi turhan vähälle. Ehkä tähän tulee ensi vuonna muutos, jos keskittymiskykyni palautuu edes vähäsen?

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Ihana pieni tyttäreni. Häneen myötään sain myös tutustua muutamaan sairaanhoitajaan, jotka ovat aivan upeita tyyppejä ja joiden tuki ja neuvot kantavat vielä pitkään.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En, onneksi. Mutta Fenin myyminen kyllä kirpaisi, olihan kyseessä yksi perheenjäsen.

5. Missä maissa vierailit?

Kävin kaksi kertaa USA:ssa (ensin Florida-Washington-NYC-turneella ja sitten New Orleansissa ja Nykissä) ja kaksi kertaa Ruotsissa. Matkustussaldo oli siis vähäsen parempi kuin viime vuonna, mutta edelleenkin kaipaisin enemmän. Katsotaan, mihin kaikkialle vauvan kanssa päästään, jahka hänen vointinsa alkaa matkustelun sallia.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Yöunia. Muistin edellisestä työstäni, miten hurjaa unettomuus voi olla, mutta silloin pystyi sentään kajauttamaan silloin tällöin tajun kankaalle nukahtamislääkkeellä. Loppuraskauden aikana nukuin tosi huonosti, samoin koko sairaala-ajan ja vauvan kotiutuminen sitten aiheutti sellaista luonnollista ja asiaankuuluvaa vähäunisuutta.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

En vastaa tyttäreni syntymäpäivää vaan sen päivän, kun jouduin itse sairaalaan. Sen aikana tajusin, että mikään ei tule vauva-asiassa menemään niin kuin olin ajatellut, saati sitten toivonut.

Hyvässä taas jäi mieleen päivä, jona saimme ekan kerran lähteä plussakeleillä sairaalasta hetkiseksi ulkoilemaan. Työntelin vauvaa sairaalan rattaissa Kättärin viereisessä puistossa ja mietin, että tätä ne tavalliset perheet tekevät. No, heillä ei olisi ollut kannettavaa monitoria mukanaan. Mutta muutkin tuoreet äidit varmaan pysähtyvät ekalla vaunukävelyllään monta kertaa varmistamaan, että vauvalla on kaikki hyvin?

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Se, että koko sen ajan, kun vauva oli sairaalassa, pystyin diilaamaan hänelle riittävän määrän maitoa, paria hassua korvikeannosta lukuun ottamatta. Tämä muodostui itselleni jotenkin elämää suuremmaksi kysymykseksi ja todella kipeäksi asiaksi. Tiedän, ettei olisi tarvinnut, mutta niin se vain oli ja tuntui ihan kamalalta aina, kun joku kyseli maidosta ja sen riittävyydestä. Hoitajat ja lääkärit tukivat upeasti ja muistuttivat aina, että tärkeintä on järjissään oleva äiti, vauva kyllä saisi ravintoa.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Vauvataipaleen alku.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Kyllä.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Muutama sisustusjuttu, joita olin suunnitellut jo pitkään: sängynpääty, olohuoneen kattovalaisin ja uusi ruokapöytä. Vauvatarvikkeista en vielä arvaa sanoa, kun beebis on ollut vasta niin vähän aikaa kotona. Ja uusi laukkuni tietty!

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Niiden, jotka olivat selvästi ihan vain tyydyttämässä omaa uteliaisuuttaan, eivätkä tarjoamassa myötätuntoa kysymyksiä kysellessään. Ja jotka jatkoivat heti perään jostain naapurin Pertin keskosesta, jolla oli kai mennyt kaikki ihan hyvin, kuuntelematta yhtään, mitä olisin edes vastannut uteluihin.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asuntolainaan, veneeseen, syömiseen, vauvatarvikkeisiin, kotiin ja alkuvuodesta vaatteisiin, loppuvuodesta en niinkään. Ja matkailuunkin vähän.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Unelmieni toteuttamisesta edelleen. Pidin linjani, että kun ei tässä nyt kukaan nuorrukaan, niin turha himmailla. Sama vastaus päti tähän vuoteen kuin edelliseenkin.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Stevie Wonderin Overjoyed ja Simon & Garfunkelin Bridge over troubled water.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko

I onnellisempi vai onnettomampi: Samaan aikaan onnellisempi ja onnettomampi. Sain jotain, mitä toivoin suuresti, mutta tavalla, joka oli todella paha paikka.
II laihempi vai lihavampi: Lihavampi. Minulla on vielä muutama raskauskilo jäljellä. Mutta eivätköhän ne tästä pian sula.
III rikkaampi vai köyhempi: Ehkä hitusen rikkaampi, mutta ensi vuoden alusta tilanne muuttuu, kun palkka muuttuu äitiyspäivärahaksi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olen ihan tyytyväinen tekemisiini. Lukea olisin ehkä voinut enemmän, mutta ehtiihän sitä. Ja okei, olisin voinut matkustaa vähän enemmän. Matkakuume on kyllä paha tauti!

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Roikuin tietokoneella aivan liikaa. Sama pätee aina vain.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Tänä vuonna vietämme joulua perheen kesken, perheen kokoonpano vaihtelee pyhien myötä.

Juhannuksena olimme tuomassa Feniä talviteloilta kotisatamaan. Olin voinut niin huonosti ja ollut niin väsynyt, että kauden aloitus todella viivästyi tänä vuonna. Mutta mikäs oli tuodessa, oli kaunista ja löysimme ihanan ja rauhallisen sataman itäiseltä Suomenlahdelta. Ja kerrankin siirtopurjehduksella sai olla lämpimissään! Pysähdyimme jopa hakemaan jäätelöt matkalta.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Kyllä rakastuin uudelleen mieheeni ja tietenkin vauvaan. Raskausaika ja varsinkin aika sen jälkeen ovat hitsanneet minua ja miestä yhteen ihan mielettömästi, vaikken ollut aiemminkaan mitenkään tyytymätön vaan hyvin onnellinen.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Suitsiin olin edelleen hulluna, samoin House of Cardsiin ja Homelandiin. Narcos oli myös ihan toppen. Viimevuotinen vastaus pätisi muuten, mutta en ole ollut uusimpiin Suitseihin ihan niin tyytyväinen. Ehkä sarja olisi kannattanut lopettaa parin ekan kauden jälkeen? GG:n uudet jaksot olivat pienehkö pettymys.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Joêl Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia oli paras ja Kuinka kasvattaa bebe oli hauska.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Spotifyn kehtolaulusoittolistat.

25. Mitä halusit ja sait?

Vauvan ja sängynpäädyn (kruunaamaton yhdistelmä). Kylläpä makkari näyttääkin kaljulta vanhoissa kuvissa ilman päätyä. Vauvanhuoneen, josta tykkään.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Onnistuneen raskauden ja seesteisen alun vauvaelämälle.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

En muista yhtään tänä vuonna näkemääni leffaa, vaikka tiedän, että niitä on.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Kävin mieheni kanssa kahdestaan Löylyssä syömässä. Oli tosi sateinen ja synkkä päivä, mutta takkatulen valossa oli tunnelmallista ja sain kelvollisen alkoholittoman korvikkeen Aperol Spritzille. Täytin 36.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Tänä vuonna vastaus on harvinaisen selkeä. Se, että raskauden kanssa olisi mennyt kaikki normaalisti loppuun saakka.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Melko sama kuin aina ennenkin, suhteellisen klassinen, mutta rento. Simppeli. Ei kovinkaan yllättävä. Tämä raskauden ekoihin viikkoihin saakka – sen jälkeen tyylini taisi olla varsin selviytymishenkinen, yritin vain löytää jotain, jossa en tuntisi oloani ihan kauheaksi. Onnistuneimmat raskausvaatehankinnat tein Boobilta. Musta paksua trikoota oleva kynähame oli ihan ykkönen, samoin syksyllä tilattu pikkumusta. Jälkimmäinen palvelee myös imetysmekkona, joten se nähdään päälläni myös tulevaisuudessa. Loppuraskaudesta jouduin tilaamaan saman mekon vielä isompana, kun maha ei meinannut mahtua normikokooni.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Mieheni ja ammattiapu. Kun pystyin palaamaan lenkkipoluille, vaikkakin hyvin varovaisesti, aloin saada myös jonkinlaista hallinnantunnetta, kun yksi normikeinoistani pahan mielen käsittelyyn oli taas käytössä. Erityismaininta myös suurimmalle osalle terveydenhoitohenkilökunnasta. Erityisesti vauvan omahoitajat niin Lastenklinikan teholla kuin Kättärilläkin ovat olleet iso tuki- ja tsemppariryhmä.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Vastaan jälleen kerran saman fiktiivisen hahmon. Hello, Harvey Specter!

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Aleppon tilanne tulee nyt ensimmäisenä mieleen, koska politiikkaa ja kammottavaa geopoliittista valtapeliähän tuo on. Kakkostilan jakavat Trump ja Brexit.

34. Ketä/mitä kaipasit?

Vauvaa, kun en ollut hänen luonaan.

Raskausaikana kaipasin sushia, graavilohta, graavisiikaa, kylmäsavulohta, tartarpihviä, viiniä, Aperol Spritziä ja ties mitä. Aika monia noista olen jo saanutkin, mutta tartarpihvi jossain kivassa raflassa antaa vielä odottaa itseään. Ja ai niin, tuorejuustoa! Aion ottaa käyttöön pari minun ja Lauran viimevuotisen Arla-brunssin ideaa joulupöytään.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Vauva. Vastaukseni ovat näemmä hiukan yksitoikkoisia. Ja vauvalle pitäisi varmaa keksiä joku hyvä bloginimi!

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Vaikka olen välillä pahoittanut mieleni milloin mistäkin, niin päällimmäisenä yllätti kuitenkin läheisten ja kaukaistenkin ihmisten hyvä tahto ja apu. Jos elämä yllätti karulla tavalla, niin samaan aikaan sain roppakaupalla uskoa ihmisten hyvyyteen. Yksi lähetti keskosvaatteita, toinen hoiti meille juoluruokia, kolmas jätti ovelle kasan lehtiä ja suklaata. Olemme saaneet paljon apua, kun omat voimat ovat olleet loppu ja aika kortilla ja olemme siitä tosi kiitollisia.

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Matkustan mahdollisuuksien mukaan.
2. En arastele avun pyytämistä.
3. Pidän viime aikoina oppimani tavan vetää omia rajojani tiukasti.
4. Laitan kohtaamani hyvän kiertoon.
5. Yritän tunkea vauvan mukana yllättäen saapuneen suorittajastressaajan takaisin sinne, mistä tulikin. Tarvitsen takaisin taitoni ottaa rennosti ja olla itselleni armollinen.

Vuosi 2015 täällä.

Noora K.

Mainitsin vauvan huoneen ohimennen vuosikatsauksessa. Olin ensin ajatellut kuvata sen jonain valoisana päivänä, mutta totesin, että sitten voi kyllä mennä kevääseen. Tässä siis 50-millisen linssin sallimia palasia Beebiksen huoneesta. Vähäsen se on vielä kesken, mutta jospa pyhinä laitettaisiin loputkin palaset paikalleen. Huone on ihan minipieni, mutta niin on Beebiskin.

Valaisin on Cam Cam Copenhagenin. Sen johto on roosanvärinen ja se on minusta jotenkin sympaattinen. Lampun kanssa pitää olla tarkkana, ettei hommaa liian kirkasta. Muuten sattuu silmiin itseä ja vauvaa. Taulut taas tilasin Etsystä, olin bongannut ne Pinterestistä. Tuumaisten kokojen ja senttisten kehysten yhteensovittamisessa oli vähän päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin. En ole kehyksiin ihan tyytyväinen, joten jossain kohtaa saatan vielä uusia ne. Kaipaisin kiiltäviä hopeisia versioita, jotka menisivät pöytävalaisimen jalan kanssa yhteen.

Toisella seinällä taas ovat vihdoin ne Riviera Maisonin koukut, jotka etsivät meillä paikkaansa yli kaksi vuotta. Nyt löytyi!

Pienessä huoneessa on tosi vähän laskutilaa, joten siirsin olohuoneessa ennen olleen tarjotinpöydän tarjotinosan tänne. Ihanat pupuvillasukat (myöskin Pinterestistä inspiraationsa saaneet) ovat siskoni tekemät. Hän oli käynyt stalkkailemassa pinnailujani ja osui todella oikeaan.

Ja mitä siellä Livlyn kassissa sitten oli? Kaksi söpöä potkupukua, jotka näyttävät nyt niin jättimäisiltä, että ne lienevät käytössä vasta kevään korvilla. No, onneksi ne ovat silloin varmasti vielä yhtä ihanat. Jos muuten näyttää siltä, että pinnasänky on vinossa, niin se johtuu siitä, että se on. Pääpäädyn alla on muutama kirja. Tämän(kin) vinkin saimme sairaalasta, että sängynpäätyä voi vähän nostaa, niin vauvalla on helpompi olla. Harmaa leikkimatto on saatu blogin kautta PikkuVaniljasta, siitä lisää sitten vähän myöhemmin.

Tällainen on vauvan valtakunta, josta taitaa toistaiseksi olla kyllä enemmän iloa äidille kuin hänelle itselleen.

P.S. Kiitos kaikille kivoista kommenteista edellisiin postauksiin. <3 Työn alla on kovasti saada niihin vastattua, mutta nyt voi vähän kestää.

Viikon paras joulufiiliksen herättäjä oli Cantores Minoresin joulukonsertti. Tiesittekö muuten, että Tuomiokirkon joulukuusessa on noin 26 lamppua, jos tähden laskee mukaan? Noora H. laski lamput eilen, kun yritti pidätellä itkua konsertin aikana. Pienimmät kuorolaiset meinasivat saada aikaan vesiputousitkun, ja raskaana oleva löysi jouluevankeliumistakin ihan uusia merkityksiä. Kaiken kaikkiaan tunnelmallinen ja koskettava konsertti, jota Noora H. suosittelee kaikille ensi jouluna.

Viikon paras joulukortti on hyväntekeväisyyteen lahjoitettu. Facebookin perusteella ilahduttavan moni lahjoitti joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Jos korteille on kuitenkin tarvetta, niin Noora K:n pitkään suosimasta Tinyprintsista saa paitsi kivoja joulukortteja myös erilaisia kiitos- ja kutsukortteja. Noora H. metsästi pitkään kivaa kiitoskorttipohjaa, mutta kaikki olisivat vaatineet graafikon apua. Tinyprintista sai tyylikkään ja jouluisen kortin parilla klikkauksella.

Viikon paras loma torstaina Noora H:lla alkanut joulu- ja äitiysloma. Noora H:n sormi etsiytyy säännöllisesti päivittämään puhelimen meilisovellusta, aamulla herätti työaamujen herätyskello ja unissa oltiin palavereissa. Ehkä tähän tottuu pian, vaikka omituiselta ja haikealta pitkä poissaolo töistä tuntuu.

Viikon paras ohjelma on Ebban kuninkaalliskatsaus joulupäivänä. Ohjelma näytetään TV4:lla, mutta pidetään peukkuja, että se näkyisi myös Suomessa kanavan nettisivuilla.

Viikon paras liikunta-asia on Noora K:n lenkki. Nyt takana on jo kaksi kokonaan hölkättyä lenkkiä, jee! Hidas paluu lenkkipoluille alkoi kävelyiden sekaan ujutetuilla hajanaisilla juoksuaskeleilla ja pikkuhiljaa juostujen askelten määrä on lisääntynyt.

Viikon ja kuukauden parhaat päivät alkavat huomisesta, sillä onhan joulu! Toivotamme teille, blogiuniversumin fiksuimmille ja mukavimmille, lukijoille oikein ihanaa joulua! Noora & Noora hiljenee pienelle joulutauolle, ensi viikon torstaina on luvassa Noora H:n vuosikatsaus, mutta muuten palailemme linjoille heti ensi vuoden alussa.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Moniakin asioita, esimerkiksi esittelin itseni rouvana ja tein positiivisen raskaustestin. Tänä vuonna oli melkoisia elämänmuutoksia.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
Teen joka vuosi lupauksia, mutta yleensä olen unohtanut ne vuoden loppuun mennessä. Tänä vuonna tavoitteena taisi olla ainakin maratonia pidempi juoksukisa ja tietty summa säästötilille. No, juoksukisasta ei tullut mitään raskauden takia, mutta säästötavoitteeni saavutin.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli, sain hurjan söötin pienen kummitytön.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En onneksi.

5. Missä matkustit?
Thaimaassa, Pariisissa, Kreikassa ja Lontoossa. Tukholmassa tuli käytyä neljä kertaa. Hyvä reissuvuosi. Hieman jännittää, pystymmekö jatkamaan samaan tahtiin myös vauvan kanssa. Toivotaan, että hän suhtautuu myötämielisesti matkustamiseen.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Täydellistä mielenrauhaa, mutta sellaista tuskin saavuttaa koskaan. Toivoisin myös olevani joissain tilanteissa rohkeampi ja itsevarmempi, olen joskus hieman ujo.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Oi, niitä on monta. Valitsen kuitenkin hääpäivän. Olen tosi iloinen, että keksimme lopulta meidän näköisen tavan mennä naimisiin ja sanoimme tahdon. Päätös, johon olen edelleen (onneksi) hurjan tyytyväinen.

Hääkuvat: Roy Bäckström

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Vauvan odottamista ei varmaan voi laskea saavutukseksi, vaikka se onkin tämän vuoden suurin asia. Tuntuisi myös oudolta sanoa, että naimisiinmeno. Joten sanotaan, että työ- ja blogikuvioiden yhtä aikainen, normaali pyörittäminen syksyllä, vaikka välillä raskauden takia väsytti aivan hemmetisti ja kävin salaa vessassa oksentamassa.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Hmpph, olihan niitä, mutta asenteeni pienempiä vastoinkäymisiä kohtaan on “shit happens”. Tottakai ne harmittavat pirusti silloin, kun pettymyksiä tulee, mutta pääsen niistä nopeasti yli. Turhien murehtimisesta on siis jotain hyötyä: kun ikäviä asioita huolehtii vähän etukäteen, niin niihin on ikään kuin valmistautunut.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
En.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Kate Spaden pikkulaukku ja kunnollinen läppärilaukku. Matkustamiseen käytetty raha ei myöskään mene ikinä hukkaan. Erityisesti mieleen jäi The Cabochon Hotel Bangkokissa, joka oli joka pennin arvoinen ja suorastaan täydellinen.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Sellaisten tyyppien, jotka yrittävät hakea uskottavuutta olemalla ikäviä. Oma tavoitteeni on olla pätevä, muttei ikävä.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntoon, matkustamiseen, vauvahankintoihin ja ruokaan. Ruokaan meni tänäkin vuonna aivan sairaasti rahaa, milloinkohan opimme käymään fiksusti kaupassa? Ruokakuluissa säästämisessä auttaisi varmaan myös se, jos käyttäisi vähän vähemmän Wolttia ja kokkaisi enemmän itse.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
No vauvasta! Saan itseni säännöllisesti kiinni siitä, että ajatukset ovat harhailleet vauvaan ja pohdin, millainen ihminen perheeseemme tulee. Innostuksen lisäksi tämä tuleva pieni ihminen on aiheuttanut hurjasti huolta, jopa minä olen yllättynyt huolen määrästä.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Neil Youngin Harvest Moon, eli häätanssimme. Sanat osuivat sinä päivänä ja toivottavasti myös jokaisena hääpäivänä tulevaisuudessa.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: onnellisempi, paljon.
ii. laihempi vai lihavampi: en ehkä lihavampi, mutta merkittävästi painavampi.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: ehkä vähän rikkaampi, en valitettavasti paljon.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olisin voinut tehdä enemmän niitä asioita, joista kovasti pidän ja joita on helpompi tehdä kahden aikuisen taloudessa kuin pikkulapsiperheessä. Maleksia kahviloissa, juhlia, käydä afterworkeilla, syödä ulkona, juosta megapitkiä lenkkejä ja olla huoleton sekä holtiton. Ei sillä, että kovin paljon näitä kaipaisin, mutta kun nyt kerran kysyttiin.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olisin voinut murehtia vähemmän. Tämä vastaus varmaan pätee aina ja ikuisesti näissä vuosikatsauksissa.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Juhannuksen olimme Helsingissä, grillailimme ystävien luona ja retkeilimme Vallisaaressa. Jouluaaton vietimme vanhempieni luona, melkein koko perheen kesken.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Sanotaan, että rakastuin uudelleen. Sitä se vauvan odotus teettää.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
The Crown, ehdottomasti. Taisi olla ainut sarja, jonka ahmin ihan hetkessä.

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Luin melko paljon, mutta yksikään kirjoista ei ollut sellainen, joka olisi jäänyt erityisesti mieleen. Tai no ehkä yhden mielenkiintoisen tietokirjan voin vinkata, se on lestadiolaisäideistä kertova Usko, toivo, raskaus -kirja. Romaaneista Keskilännen keittiöt oli hyvä. Ja dekkaripuolelta parhaimpia olivat Katarina Wennstamin kirjat.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tänä vuonna kuuntelin paljon vanhoja biisejä, tein edellisenä vuonna enemmän hyviä löytöjä. Löysin kuitenkin yhden hyvän sunnuntaisoittolistan, joka on Café Society -elokuvan albumi.

25. Mitä halusit ja sait?
Ihanat häät, mieleenpainuvia matkoja, monta hauskaa illallista ja paljon muuta. Sain paljon, olen siitä todella kiitollinen. Vauvasta en uskalla mainita tässä mitään, sen verran taikauskoinen olen.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Parempaa maratonaikaa. Tavoitteenani oli maraton aikaan 3 h 45 min, enkä siihen vielä päässyt. Tukholman maratonin viimeiset kymmenen kilometriä olivat sellaista rääkkiä, ettei ollut mitään toivoa kiristää.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
The Big Short oli hyvä, samoin Straight Outta Compton (taisin katsoa sen vasta vuoden 2016 puolella). Leffapettymys oli Paolo Sorrentinon Youth, joka ei ollut yhtään niin hyvä kuin saman ohjaajan aiempi Suuri kauneus -elokuva.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 29 vuotta ja vietin superhauskan päivän. Aamulla kävin Hello Darlingissa brunssilla ystävieni kanssa, iltapäivällä menin koemeikkiin häitä varten ja illallisen söin Murussa. Täydellinen synttäripäivä.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Rauhallisemmat aamut. Olen järjettömän huono arkiaamuissa. Herään aina hyvissä ajoin, mutta unohdun puuhastelemaan kaikenlaista epäolennaista sillä seurauksella, että lopulta tulee karmea kiire. Asiaa ei yhtään auta se, että olemme molemmat puolisoni kansssa aamuäreitä, joten meillä myös usein kinastellaan aamuisin.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Rento ja yksinkertainen. Taisin jollain tavalla löytää tyylini, sillä hutiostoksia tuli huomattavasti aiempia vuosia vähemmän. Kun haluan pukeutua siististi, puen mekon, muuten kuljen farkuissa ja tennareissa.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Alkuvuodesta juokseminen, loppuvuodesta mieheni. Kun kunnon treenit jäivät, enkä voinut hikoilla suruja ja murheita, tarjosi mieheni lohduttavan olkapään.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
En ketään. Stockan Premiere-lehdessä oli oikein vetävä miesmalli (se, jolla oli mustat Hilfigerin pyjamat), mutta tavaismallia ei ehkä lasketa julkkikseksi?

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Hieman ärsyttää vastata näin, mutta Trumpin valinta. Terveisiä kuplasta, todella uskoin ja toivoin, ettei häntä valittaisi. Hölmöä, tiedän.

34. Ketä kaipasit?
Ei ketä, vaan mitä. Juoksua, hyvää ruokaa ja viiniä. Kaipaan juoksemista hurjasti, se on ollut jo vuosia minulle tapa saada raitista ilmaa, liikkua ja tuulettaa ajatuksia. Tärkeä osa elämää. Kaipaan myös lasillista hyvää viiniä perjantai-iltana viikkosiivouksen jälkeen, pitkiä ja hartaita kokkaushetkiä ilman ruokarajoituksia ja kylmäsavulohta ruisleivällä välipalaksi.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Tutustuin syksyllä aiempaa paremmin uuteen kollegaani, joka on myös raskaana. Olemme molemmat aavistuksen huolehtivaisuuteen taipuvaisia ja on ollut kivaa jakaa mietteitä, jotka ovat muiden mielestä ihan pähkähulluja. Loistavaa vertaistukea.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Ystäväni polttareissa. Osasin aavistaa, milloin polttarit ovat ja ketä sinne tulee paikalle, mutta se miten hyvin he minut tuntevat yllätti. Polttarit olivat ihanat.

Myös toisen kaason pitämä puhe häissä yllätti. Hän oli kaivanut mieheni avustuksella listan, jonka olin kirjoittanut kuusitoistavuotiaana. Lista oli erittäin yksityiskohtainen ja pitkä selostus unelmamiehen ominaisuuksista, ja meinasin kuolla nauruun, kun hän luetteli niitä puheessa. Aika hyvin muuten piti paikkansa nykyisen mieheni kanssa.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

Voisin listata tähän useamman korkealentoisen tavoitteen, joista varmaan tärkeimpänä on olla hyvä äiti, mutta ehkä valitsen helpommin mitattavia ja saavutettavia pieniä tavoitteita.

1. Yksi pidempi reissu vauvan ja miehen kanssa.
2. Juoksukisa syksyllä, mikä tahansa kympistä kokonaiseen.
3. Kerran viikossa käyn yksin kahvilla, luen kirjaa, lenkkeilen tai tapaan ystävää. Pienikin hetki riittää, tärkeintä on, että muistan ottaa välillä vähän omaa aikaa.
4. Testaan kaikki Helsingin kivat kahvilat ja lounaat, joihin en normaalisti arkisin ikinä pääse. Tämä tietysti riippuu siitä, onko vauva on tähän suostuvainen. Pidetään peukkuja.
5. Luen joka ilta vauvalle.

38. Bonus: Mikä on hartain toiveesi ensi vuodelle?
Olen sen verran taikauskoinen, että haluan lisätä tähän yhden lisäkysymyksen. Olen nimittäin höpissyt vauvasta sen verran paljon tässä postauksessa.

Hartain toiveeni ensi vuodelle on, että saamme terveen lapsen ja selviämme molemmat vauvan kanssa synnytyksestä.

Noora H. & Noora K.

Uudenvuoden podcastissa pohditaan tuleeko värirajoittuneesta Noora H:sta hippiäiti, mitkä asiat saavat Noora K:n suorittamaan ja mitä ostoslistalla on keväällä. Ja haaveillaan Aperol Spritzista terassilla.

Podcastin pääset kuuntelemaan täältä.

Oikein hauskoja uudenvuoden juhlia ja upeaa, säkenöivää uutta vuotta 2017 kaikille!

Noora K.

Koska kajoaminen vauvan syömiseen, nukkumiseen tai vastaaviin aiheisiin tuntuu joskus olevan somessa ja blogimaailmassa sama kun löisi käteensä isoon kasaan sitä itseään, niin laitettakoon tähän alkuun heti kaikki pakolliset disclaimerit siitä, miten yksi toimii yhdellä ja toinen toisella ja että jokainen perhe löytää itselleen ne parhaat tavat. Ja että kaikki vauvat ovat erilaisia. Toisaalta käden uppoaminen eritteisiin ei tunnu enää mitenkään erityisen kammottavalta asialta vaan jokapäiväiseltä toimenpiteeltä. Niin tai näin, tässä muutama juttu, jotka olen itse havainnut hyväksi.

1. Työviikkoihin liittyvä tapani ladata illalla kahvinkeitin valmiiksi aamua varten on edelleen varsin toimiva. Nyt lataan sen vain ihan täyteen, jos ennen riitti arkiaamuisin puoli pannua.

2. Jos vauvaa ruokitaan pullosta, hommaa pulloja ja tutteja riittävän suuri määrä. Mieluummin överit kuin vajarit. Öiseen aikaan ei todellakaan kiinnosta alkaa huuhdella ja keitellä.

3. Imetystyyny on yksi parhaista hankinnoista. Meillä on Doomoon tyyny, joka käy varsinaisen tarkoituksensa lisäksi myös pulloruokinnan avuksi ja eilen rakensin siitä vauva-aseman syliini, kun istuin ruokapöydän ääreen. Tyyny vain tukevasti syliin, vauva sen päälle makoilemaan ja oma ruokailu saattoi alkaa. Käytän tyynyä myös stopparina varmuuden vuoksi, kun nukun päikkäreitä vauva sylissä, ettei hän valu mihinkään.

4. Vanha lentoemäntäviisaus pätee vauvaelämäänkin: syö, juo ja käy vessassa aina kun voit. Vaikkei olisi tarvekaan. Nuku silloin kun vauva nukkuu voisi olla hyvä, jos se onnistuisi. Aina se ei vain käy sormia napsauttamalla. Sekin on tuttua tuosta edellisestä elämästä, että aina ei vain nukuta silloin kun voisi nukkua.

5. Kirjoita ylös kaikki, mikä pitää oikeasti muistaa. Varsinkin, jos vuorottelee puolison kanssa vauvanhoidossa öiseen aikaan, toisen voi olla hyödyllistä tietää, paljonko edellisellä kerralla on mennyt ruokaa / kauanko vauva on syönyt, mihin aikaan tämä tapahtui, mitä vaipassa oli ja muuta vastaavaa. Ei sitten tarvitse herätellä toista kesken kallisarvoisten unien. Meillä on vihko auki keittiön pöydällä ja siihen laitetaan toistaiseksi kaikki ylös. En tietysti tiedä täysiaikaisista vauvoista, mutta pienen keskosen kanssa syöminen, ruuan lisät ja vatsan toiminta ovat niin tarkkaan seurattavia asioita ja toisaalta väsyneenä ei todellakaan muista, tuliko kaikki lisät annettua tänään vai oliko se eilen.

6. Toinen lentoemäntänä oppimani taito on ennakointi. Sekin auttaa vauvan kanssa hurjasti. Jos pystyy olemaan askeleen edellä, veikkaamaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja laittamaan valmiiksi kaiken, mitä pian tarvitaan, se auttaa. Laita itsellesi vesilasit, puhelimet, kirjat, harsot ja muut valmiiksi ennen kuin uppoudut vaikka nojatuoliin syöttämään vauvaa. Ja päästä koira pihalle ensin! (Muista myös päästää se takaisin sisään.) Pidä hoitopisteen vieressä aina muutama puhdas vaatekerta.

7. Harsot tyynyliinoina ovat pop. Aina sieltä suupielestä jotain valuu, niin ei tarvitse sitten alvariinsa olla vaihtamassa koko lakanaa. Myös Babynestiin kannattaa laittaa harso pään alle, vaikka yllättävän nopeasti Babynest kuivuukin pesun jälkeen.

8. Niin huvitutteja kuin pullotuttejakin on olemassa tsiljoona erilaista. Who knew?! Jos perheessä tarvitaan näitä, niin sitä joutuu todennäköisesti kokeilemaan muutamaa ennen kuin itselle sopiva löytyy. Meille paras pullotutti on ollut Ainu Medela Alma.

9. Huomasin sekä vauvateholla että Kättärin valvontaosastolla, että hoitajilla ja lääkäreillä oli tosi kiva tapa jutella vauvoille. He kertoivat vauvoille, mitä ovat seuraavaksi tekemässä ja pyysivät vauvoilta anteeksi, jos joutuivat tekemään jotain, mikä tuntuisi vauvasta ikävältä. Myös unien häiriintymistä pahoiteltiin heille. Tämä tarttui itsellenikin. Juttelen vauvalle kun hoidan häntä ja kerron, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yöllä pidän juttelut minimissä, silloin ei seurustella.

10. Jos vauvan käsittely hirvittää, harjoittele nukella ensin. Ainakin takapuolen peseminen hanan alla ja pikkuruinen vauva tuntuivat niin kuumottavalta yhdistelmältä, samoin kylvettäminen, että kokeilin nukella ensin pariinkin otteeseen. Niin hoitajatkin kuulemma tekevät koulutusvaiheessa. Ja sillä lailla elvyttämistä ja vauvan laittamista turvaistuimeen ja turvavöihin harjoiteltiin lentoemäntäkurssillakin aikanaan. Simulointi ja lihasmuisti hyvä. Epävarmuus paha. Meillä on nukke, joka on kutakuinkin samankokoinen kuin vauva oli syntyessään. Kunhan tyttö on isompi, hän saa sen leikkeihinsä ja voimme kertoa hänelle, että sillä aikanaan harjoittelimme hänen hoitamistaan.

11. Ja vielä yksi lentoemäntäviisaus. (Alan kohta uskoa, että 11 vuotta lentokoneessa jeesasi vanhemmuuteen enemmän kuin neuvolan perhevalmennus, jossa lähinnä näytettiin videoita, jotka voi katsoa itsekin kotona, ja tehtiin erittäin kiusallinen ryhmätehtävä.) Stop – think – act. Jokainen vauvan inahdus ei tarkoita, että hän on hereillä ja tarvitsee jotain. Ainakin meidän tapauksemme on varsin äänekäs nukkuja. Kun tulee tilanne, että tekee mieli heti äkkiä tehdä jotain, niin pysähdy ensin ja katso vähän. Voi olla, ettei olekaan niin kiire. Tosin itse menen toistuvasti samaan lankaan aamuisin. Olen ihan varma, että nyt vauva heräsi syömään, lämmitän aamulääkemaidon ja hosun kaikki jutut vain huomatakseni, että hän nukkuu vielä sikeästi ja olisin voinut itsekin nukkua vielä.

Nämä tulevat nyt huimalla vajaan kahden ja puolen kuukauden kokemuksella ja lisää tulee tietysti koko ajan. Baby K on kasvanut hyvin ja pikkuruisimmat vaatteet ovat jo jääneet pieniksi. Se tuntuu tosi, tosi hienolta. Yhden minivaatteen säilytämme muistona ja loput lahjoitetaan Kättärin osastolle, jossa oli vähän pulaa pienenpienistä vauvanvaatteista. Laskettu aikakin on jo ohitettu joitakin aikoja sitten, joten pikkuhiljaa voi alkaa odotella erilaisia uusia taitoja. Keskosilla kehitystä seurataan korjatun iän mukaan, joka katsotaan siis lasketusta ajasta. Ainoastaan ruokailu ja rokotukset menevät syntymäiän mukaan.

P.S. Monet ovat kyselleet siitä, miten Laivis suhtautuu vauvaan. Se on utelias, ystävällinen ja liikuttava yrittäessään vahtia vauvaa. Se oli salamana paikalla hälisemässä, kun Noora H. otti vauvan syliin ja kun hän puki vauvaa. Se myös pysyttelee aivan kintereillä. Vähän se on kuitenkin myös parka – etenkin kun meillä käy vieraita tai olemme itse kylässä ja kaikki ovat kiinnostuneita vain vauvasta, eivätkä enää lainkaan siitä.

Noora H.

Joka vuosi joulun jälkeen minuun iskee kevätvimma. Siivoan joulukoristeet heti tapaninpäivänä pois, lopetan joululaulujen kuuntelun ja teen suursiivouksen kotona. Minun puolestani myös kaupungin jouluvalot voisi keriä kasaan heti pyhien jälkeen. Ja varmaan arvaatte, mitä mieltä olen kuusen säilyttämisestä loppiaiseen? Eli kun meille hankitaan ensi vuonna kuusi, pitää se hakea hyvissä ajoin ennen joulua, jotta se saa olla esillä pidempään kuin kaksi päivää.

Kevätvimmaan liittyy myös se, että alan haaveilemaan valosta, raikkaista tekstiileistä, kevyemmästä ruoasta ja minimalistisesta sisustuksesta. Minulla kevät alkaa vuodenvaihteessa, kun päivät alkavat pikku hiljaa pitenemään.

Tammikuussa mieli vaeltaa reissusuunnitelmissa, ja haaveilen entistä enemmän uudesta Japanin matkasta. Kahvi vaihtuu vihreään teehen ja japanilaiset lounasravintolat vetävät puoleensa.

Petaan kotiin valkoiset pellavalakanat, tuuletan ahkerasti ja vaihdan ruudulliset flanellipyjamat kevyeeseen aamutakkiin. Luen vanhoja sisustuslehtiä ja mielentilaan sopivia blogeja (Coco Sweet Dreams on yksi sellainen). Väännän aamiaiseksi tavallistakin ahkerammin smoothie bowleja tai yritän sinnitellä elegantilla croissant-aamiaiselle, joka on viidesosa normaalista aamiaisestani.

Raikkauden kaipuu ulottaa myös kosmetiikkaan. Hajuvedet tuntuvat liian raskailta ja punaiset kynsilakat tunkkaisilta. Kevätvimmassa lempparihajuvesi vaihtuukin hetkeksi Ritualsin rauhoittavaan vartalosuihkeeseen.

Kevätvimmaa kestää yleensä pari viikkoa. Sitten tilanne tasaantuu ja olen valmis tilaamaan tuplajuustoaterian isoilla ranskalaisilla.

Viikon parhaan lounaspaikan tittelin saa Iso-Roban Hello Darlingin tilalle tullut Vibami. Jos tykkäät vietnamilaisista voileivistä, niin täältä niitä saa.

Viikon paras yllätys on Kampin keskuksen Kortteli-ravintolakeskittymä. Noora H. ei varsinaisesti ole ostoskeskusten, eikä etenkään ostoskeskusravintoloiden fani, mutta Kampin Kortteli oli iloinen yllätys. Ja ihmekös tuo, sillä ravintolamaailman takana on Anders Westerholm, joka on myös muun muassa Sushibar + Winen, Vin-Vinin ja Oxin perustajia. Tiesittekö muuten, että sama Anders on Kapasiteettiyksikön Andu? Mies on siis paitsi kultasormi ravintoloiden suhteen, myös Suomen parhaan suomiräppikollektiivin entinen jäsena. Korttelista löytyy esimerkiksi Hoku, joka on ihan yhtä kiva kauppakeskusravintolana kuin kortteliravintolanakin.

Viikon paras sarja on norjalainen nuortensarja Skam. Sarja kertoo norjalaisista teineistä, eikä Noora H. taatusti ole ydinkohderyhmää, mutta IMDB:ssa ysin saanut sarja on erittäin viihdyttävä. Sarja on kyllä osittain todella kiusallista katsottavaa, sillä omat teiniajan epävarmuudet tulevat turhankin hyvin mieleen. Herranjestas sentään, miten vietävissä sitä nuorempana oli. Toivottavasti jälkikasvusta tulee vähän fiksumpaa.

Viikon paras kirja on Noora K:n joululahjaksi saama Paras mahdollinen maailma. Riikka Pulkkinen on kyllä tosi hyvä kirjailija. Yleensä nopeasti lukeva Noora K. lukee tätä hitaammin kuin mitään ikinä, pari sivua päivässä, mutta lukee kuitenkin. Jee! Ja kuten huomaatte, Koon taloudessa on vielä koristeitakin jäljellä. Mutta eivätköhän ne viimeisetkin tänään loppiaisen kunniaksi lähde. Kevättä ja valoa kohti!

Viikon paras blogipostaus on Julian 11 ristiriitaa äitiydessä, jossa todetaan näin: “Haluan tarjota lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden. Siksi lapsi täytyy laittaa aina ykkössijalle. Toisaalta, haluan tarjota itselleni parhaan mahdollisen aikuisuuden. Siksi ykkössijan voi jakaa”. Erinomaisesti todettu! Hyviä blogipostauksia äitiydestä kirjoittanut myös Monna. Tuo vauvan nenän tukkoisuus yllätti Noora K:n ihan täysin. Tämän olisi ehkä voinut neuvolassa mainita. On paljon asioita, joihin ei vain voi valmistautua etukäteen (Noora K:n mielestä esimerkiksi, väsymys, miten pahalta voi tuntua kun vauva itkee, eikä heti osaa auttaa häntä oikein, epämääräinen pelko ja huoli) vaikka kuinka hakisi tietoa, mutta tuollaisista käytännön jutuista olisi kivaa saada tietää.

Viikon paras pikainen iltapala on poropiirakka. Miksiköhän piirakoita tekee niin harvoin, vaikka ne ovat helppoa ja hyvää pikkusyötävää? Noora H. päätti vaihtaa hetkeksi voileivät piirakkaan ja googlasi lähimarketissa reseptiä. Kokeiluun päätyi K-kaupan poropiirakkaresepti, joka oli tosi hyvää. Tätä syötiin myös seuraavana päivänä aamupalalla ja lounaalla.

Viikon parhaan ruokalähetyksen toi Noora K:n äiti, joka toi Woltin tavoittamattomissa asuvalle tyttärelleen kasan annosrasioihin pakattuja, yhdellä kädellä helposti syötäviä ruokia ja valmiiksi pilkottuja vihanneksia. “Laitat näitä kulhoihin esille ja otat aina ohimennessäsi.”

Viikon paras löytö on Noora H:n uusi takki, jota hän kuolasi jo vuosi sitten. Onneksi takin aiempi omistaja, Viiskulman ja Asennemedian Ulla, muisti kehut ja kauppasi takkinsa eteenpäin. Takki sai vielä samana päivänä seurakseen uuden nuden värisen paidan ja tummanvihreät farkut Zaran aleista. Nyt ne kaikki odottelevat kaapissa lämpimämpiä kelejä ja pienempää mahaa.

Viikon paras vinkki oli useammaltakin lukijalta tullut pullojen sterilisaattori. Noora K. klikkasi itsensä verkkokauppaan saman tien ja tilasi moisen. Hei hei kattila!

Noora H.

Kröhöm, tässä on nyt käynyt niin, että meillä alkaa ensi viikolla lattiaremontti. Tämä oli pieni yllätys itsellenikin, sillä en aiemmin ajatellut, että olisin potentiaalinen pesänrakentaja.

Äitiysloman alkuun oli pari päivää, kun juttelin remontoinnista muuttoa tekevän ystäväni kanssa ja sain päähäni, että meidän on PAKKO vaihtaa lattiat. Onhan tätä suunniteltu aiemminkin, mutta luulin saavuttaneeni jonkin sortin mielenrauhan asian suhteen. Jouluviikolla hommasin urakoitsijan, valitsin lattiat ja tein tarvittavat ilmoitukset isännöitsijälle.

Remontti alkaa huomenna ja muutamme siksi aikaa vanhempieni luokse. Pitäkää peukkuja paitsi miehelleni (anoppilassa on varmaan tosi kivaa asua kokonainen viikko:D) myös sille, että vauva malttaisi odottaa remontin valmistumista.

Lattioista tulee vaaleat ja eteiseen laitetaan laattaa, jotta vaunujen ja kuran kanssa ei tarvitse stressata. Keittiössä meillä onkin ollut jo aiemmin laattaa, ja se on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi.

Noora K.

Yksi kuluneen syksyn sisustushankinnoista on ollut uusi sängynpääty. Makkari näytti vähän kaljulta ilman sängynpäätyä ja tuollainen napitettu versio toistui ja toistui Home Wish List -taulullani Pinterestissä. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt vaate- ja sisustusostoksilla katsella vähän pinnauksiani ennen ostopäätöksiä. Onhan siihen joku syy, että niissä toistuvat tietyt asiat. Koska syksy on sisältänyt myös ison määrän hankittavaa vauvalle, nyt ei todellakaan ollut mahdollisuutta panostaa mihinkään superarvokkaaseen sängynpäätyyn ja tämäntyylisten hinta tuntui aina kohoavan rutkasti tonnin toiselle puolen.

Olikin ihan mahtavaa törmätä yhden sisustusidolini, Charin, postauksessa tähän Trademaxin sängynpäätyyn. Hinta oli varsin kohtuullinen ja mikä parasta, tämän sai tilata netistä kotiovelle toimitettuna. Sängynpääty saapui lokakuussa ja aluksi mietin, että onkohan seinä nyt liian täynnä ja onkohan peili nyt vähän liikaa. Nyt silmä on jo tottunut ja peili saakin ehkä jäädä paikalleen.

Sisustusidolilla on aina lakanat silitettynä ja koko koti niin chic, meillä on ryppymyttyjä ja kynttilöitä, joita ei väsymyksen vuoksi uskalla polttaa. Mutta se kuulunee asiaan tässä kohtaa elämää. Sisustus on nyt muutenkin, köh, varsin runsas, kun olohuoneessa seilaa sisustustyynykasojen ja torkkupeittoläjien lisäksi myös vaunujen koppaosa, turvakaukalo ja useimmiten myös Vaavi-sänky. Keittiön tasoja koristaa asetelmieni lisäksi myös ikuinen tuttipullojen sterilointi-, säilytys- ja lämmitysasema. Tavaran kanssa on hyvä elää, taisi joku ennen Konmarin aikakautta pyörinyt Forumin mainoslause vahvistaa. Tässä kohtaa kivannäköiset vauvaromppeet ovat kyllä arvossaan, kun kaaos on edes värikoodattu.

Mainittakoon muuten, että Trademaxilla ei mennyt somemainonnan kohdennus ihan nappiin. Kun olin jo ostanut ja maksanut sängynpäädyn, ko. puljun sängynpäätymainokset alkoivat vainota minua Facebookissa ja Instagramissa niin, että alkoi jo naurattaa. Teki melkein mieli laittaa meiliä, että nyt kuulkaa jos ei jo tehdyt ostokset kelpaa, niin palautan koko hökötyksen. Jos siis päädytte itse ostamaan jotain tuolta, niin varautukaa siihen, että somefeedinne on täynnä myöhästyneitä mainoksia ainakin kaksi kuukautta.

Seuraavaksi esittelyvuorossa ovat sitten ruokapöytä ja olohuoneen uusi kattovalaisin. Ja ehkä uskaltaisin pikkuhiljaa lausua niistä vauvatarvikkeistakin jotain. Sen voin sanoa spoilerina, että meillä moni sellainen värkki, jotka monelle muulle on ollut täysi turhake, on ollut suorastaan kullanarvoinen.

Noora H.

Jos minun pitäisi valita, millaisia aterioita söisin lopun ikäni, niin valinta olisi helppo, aamiaisia tietysti. Rakastan aamiaisia, ja hyvä aamiainen tekee viikonlopusta erityisen kivan. Helsingistä löytyy nykyään useita viihtyisiä aamiais- ja brunssipaikkoja, mutta lisääkin saisi tulla. Metsästän itse ahkerasti uusia aamiaispaikkoja ja ajattelin, että ehkä voisin jakaa muutamia suosikkejani. Jos nämä olisivat vaikka joillekin teistä ihan uusia tuttavuuksia.

Hotel Havenin luksusaamiainen
Hotel Havenin aamiainen on Helsingin parhaita hotelliaamisia. Usein hotelliaamiaisilla on tarjolla samat iänikuiset nakit, munakkaat ja pakastimesta otetut sämpylät, mutta täällä aamiaisen suunnittelussa on nähty vaivaa. Aamiaispöydän parhaita paloja ovat käsintehdyt karjalanpiirakat, tuore hedelmäsalaatti ja marjat, rapuskagen ja suklaacroissantit. Tulevalle päivälle voi nostaa maljan lehtikuohulla ja kahvikuppi täyttyy tarjoilijoiden toimesta kuin itsestään. Aamiaissali on tunnelmallinen ja rauhallinen myös silloin kun hotelli on täynnä, eikä naapurin kanssa tarvitse istua ihan kylki kyljessä. Aamiainen on kalliimman puoleinen ja maksaa 28 euroa, mutta on joka pennin väärti, jos haluaa tehdä aamusta erityisen.

Kahvila Sävyn perinteinen aamiainen
Kallion paras perinteinen aamiainen. Tällaisia paikkoja pitäisi löytyä jokaisesta korttelista. Aamiaisessa ei ole mitään ihmeellistä, se koostuu erilaisista jugurtin, croissantin ja sämpylöiden yhdistelmistä, mutta tuoreet ja laadukkaat raaka-aineet erottavat sen tusinakahviloiden aamiaisseteistä. Aamiaisen kanssa juodaan henkilökunnan huolella valitsemaa ja valmistamaa kahvia. Sisustus on sekalainen kokoelma kuluneita kirppislöytöjä, perinteisiä kahvilapöytiä ja upottavia sohvia. Kunpa aamiaiset voisi aina ulkoistaa Sävylle.

El Fantin, Kuuman ja Sis.Delin terveysaamiaiset
Olen viime aikoina syönyt vähän turhan paljon sokeria, rapistellut karkkipussia leffaa katsoessa tai kaivanut lounaan jälkeen pipareita kaapin perältä. Joka päivä jotain makeaa ja sen kyllä tuntee. Aamuisin olen pienessä sokerikoomassa ja hampaita vihloo, kun hammaspeikot mellastavat tuhotöissä. Tällaisina aamuina kaipaan jotain raikasta, kevyttä ja kepeää. Sellaista syömistä, jonka jälkeen voi kuvitella harrastavansa aktiivisesti joogaa ja noudattavansa ruokavaliota, joka päättyy kirjainyhdistelmään ton.

Onneksi meitä elämäntapahiilaristeja varten on El Fant, Kuuma ja Sis. Deli, joissa voi käydä aamiaisen ajan kuvittelemassa terveellisempää elämää. Kaikki edellä mainitut ovat erinomaisia aamiaispaikkoja, joista saa tuorepuuroja, chia-vanukkaita, avocadoleipiä ja smoothieita. Ja pieni vinkki sinulle, joka olet tuskastunut kärkkymään pöytää Sis.Delistä: Pursimiehenkadun Sis.Deli on sisarkahviloitaan tilavampi, joten siellä on paremmat mahdollisuudet istumapaikan saamiselle.

Viikon paras vauva-aiheinen vinkki oli, että Zaran vauvanvaatteiden mitoitus on todella pientä. Noora K. kävi kiireen vilkkaa kaivamassa koon 62 (!) pupupöksyt kaapista, kun aiheesta tuli puhe ja kas – niin vain kokoa 50 muuten käyttävä Baby K pukeutui niihin, eikä suinkaan hukkunut.

Viikon paras tumpelo-DIY oli Noora K:n “kapalo”. Kun vauva hulinoi iltaisin, eikä meinannut rauhoittua ollenkaan ja joka toinen googlaus aiheesta tuotti ratkaisuksi kapaloinnin, Noora K. tuskastui. Kun väsyneenä ei tosiaankaan aina jaksa opetella mitään uutta. Sitten muistui mieleen kaapissa sopivaa hetkeä odotellut Ruskovillan pitkähihainen unipussi. Vauva pussiin, vauvan kädet rinnalle ja hihat solmuun, ettei vauva saisi käsiään niihin. Baby K rauhoittui saman tien, kun kädet lakkasivat huitomasta, mutta pussi ei kuitenkaan ole liian tiukka vaan juuri sopiva. Unipussi on muutenkin tosi kätevä, öiset vaipanvaihdot ovat helppoja, kun tarvitsee vain avata vetskari. Zip.

Viikon paras yllätys olivat Noora H:n babyshowerit. Tyylikkäät, mustavalkoiset babyshowerit olivat todella Noora H:n mieleen. Ei leikkkejä, kipsimuotteja mahasta tai muita erikoisuuksia, vaan rentoa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Koolla parhaat ystävät ja perhettä. Kertakaikkisen onnistuneiden babyshowereiden ja polttareiden jälkeen on todettava, että Noora H:lla on maailman parhaat ystävät ja perhe. Jos tällainen hieman puolueellinen mielipide sallitaan.

Viikon paras vinkki vauvoista ja sisustuksesta kiinnostuneille on tilata näytenumero Vauva-lehdestä, sillä mukana saa yli kuukaudeksi tunnarit Sanoman digilehtiin. Kuukaudessa ehtii hyvin lukemaan myös vanhat Glorian kodit ja Sportit. Vauva-lehti on muuten siitä kummallinen, että kaikki käsillä olevat lehdet on pakko lukea, vaikka hurjien tositarinoiden jälkeen on aina vähän kurja ja huolestunut olo. Noora H:n mielestä Vauva-lehti onkin raskaana olevalle vähän kuin Alibi esiteinille.

Viikon paras knoppitieto on se, että yhteen vaippakakkuun tarvitaan noin 60 vaippaa. Kakkuun kannattaa hankkia niitä ihan pienimpiä vaippoja, jotta ne pääsevät heti uuden tulokkaan käyttöön.

Viikon paras päätös oli tilata remonttisiivous ammattilaisilta. Noora H. heilui mahansa kanssa remonttia valmistellessa, nosteli laatikoita ja huhki tavaraa kellariin. Ja sen kyllä tunsikin sitten illalla. Nyt remonttipölyt pyyhkii pois paremmin jaksava ja evakkolaiset pääsevät puhtaaseen kotiin.

Viikon paras vauvajuttu on, että Baby K on vihdoin tarpeeksi iso kantoreppuun. Manducaa on nyt testattu ja havaittu varsin kivaksi tavaksi pitää vauvaa sylissä. Eikä Baby K:kaan tuntunut pistävän hanttiin.

Noora K.

Ahhh, vihdoinkin vähän valoa! Olen bongannut valaisevaa paistetta muutamana päivänä. En toki peräkkäin, mutta olen kuitenkin. Tammikuu on minulle aina vuoden vaikein kuukausi ja pienetkin auringonpilkkeet tuntuvat toivolta keväästä. Valoa on vihdoinkin myös meidän olohuoneen katossa. Olimme pitkään sitä mieltä, että olohuone ei tarvitse kattovalaisinta, koska meillä on tunnelmaa tuovia pöytävalaisimia ja katossa on isot LED-spotit niitä tilanteita varten, kun tarvitaan hyvää yleisvaloa. Mieli alkoi kuitenkin muuttua ja kun huoneen viimeistelevät verhot ovat ikuisuusprojekti, niin päätimme sittenkin täydentää tilaa kattovalaisimella.

The Valaisinhaaveeni olisi tämä Jielde, mutta siihen ei budjetti taivu vielä aikoihin. En halunnut mitään kopiotakaan, joten etsiskelin jotain riittävän erilaista, mutta jossa olisi kuitenkin jotain samaa. No, ei tässä nyt kuperaa muotoa lukuun ottamatta mitään samaa ole, mutta pidin siitä silti.

Valaisin on Cobellosta ja oli vähän bitch kiinnittää, mutta siinä se nyt on. Kiinnitysryhmän voi bongata yhdestä kuvasta, onneksi tämä tehtiin ennen vauvan syntymää! Muuten hänen ensimmäinen sanansa olisi taatusti joku kirosana.

Sivuhuomiona mainittakoon, että Mama-lehti on ihan ykkösvauvalehti. Olen saanut niitä ystäviltä ja ostanut itse jokusen numeron. Suosittelen lämpimästi!

Noora H.

Yhteistyössä Asennemedia ja Silmäasema

Olin äitiysvapaan alussa hieman huolissani siitä, miten saan ajan kulumaan ennen vauvan syntymää. Mummoni totesi, että sitä hänkin pohti eläkepäivien koittaessa, mutta ihan yhtä kiire sitä on ollut eläkkeelläkin: parikymmentä vuotta järjestelyä odottaneet valokuvat ovat edelleen sekaisin laatikossa. Jälleen kerran mummo oli oikeassa.

Mihin päiväni ovat sitten kuluneet, kun viikossa vapaa-aikaa on nelisenkymmentä tuntia aiempaa enemmän? No, olen käynyt asioilla, relannut ja tehnyt blogihommia. Olen yrittänyt saada alta pois kaikkia sellaisia asioita, joita on hankalampi hoitaa pienen vauvan kanssa. Tällaisia ovat muun muassa pankkiasioinnit ja näöntarkastukset. Joka aamu pakkaan laukun ja puen päivävaatteet pyjaman sijaan. Kun ei ole pakollisia menoja, niin sitä jää helposti maleksimaan pyjamassa koko päiväksi.

Käyn tunnollisesti kerran vuodessa vuodessa piilolinssi- ja näöntarkastuksessa. Olen yhtä tarkka piilolinssitarkistuksista kuin hammaslääkärivisiiteistä, paljon linssejä käyttävien on tarkistettava silmien kunto säännöllisesti. Tällä kertaa näöntarkastuksen lisäksi testasin uusia piilareita. Yhtenä äitiysloman tavoitteenani on nimittäin opetella nukkumaan päiväunia ja halusin löytää linssit, jotka päässä voi ottaa parin tunnin torkut. Eihän siitä tule mitään, jos piilarit pitää aina ottaa pois päikkäreiden ajaksi.

Urheilun vuoksi olen tottunut käyttämään piilolinssejä melkein päivittäin. En tykkää yhtään urheilla silmälaseissa, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin lenkillä huurtuvat ja heiluvat heiluvat rillit. Silmälaseja tuleekin käytettyä lähinnä sunnuntaisin. Treenit ovat raskauden takia jääneet vähemmälle, mutta piilolinsseistä on tullut tapa ja jonkinsortin ryhdikkyyden merkki. Ilman niitä olo on kuin kulkisi verkkareissa koko päivän.

Sain piilaritarkastuksesta testiin Acuvue Oasys 1Day with HydraLuxe -kertakäyttölinssejä, joita saa tammikuun ajan vain Silmäasemalta. Useiden päiväunien perusteella voin todeta, että nämä päässä todella voi nukkua. Silmät eivät kuivu yhtään eikä linssejä tarvitse huuhdella tai kostuttaa päikkäreiden jälkeen.

Lisäksi olen pohtinut sitä, miten näen vauvan kun hän syntyy. Ajatus silmälaseista synnytyksessä tuntuu omituiselle, mutta niin tuntuu myös piilarinesteiden kanssa pelaaminen sellaisen ponnistuksen jälkeen. Jep, kaikkea sitä ehtii pohtimaan, kun on liikaa aikaa…

Keksit ja rauhoittava mukillinen maitoa ovat olennainen osa aikuisen päiväunitreenejä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa kertakäyttölinssejä, ja ne olivat jopa mukavammat kuin kuiville silmille tarkoitetut kuukausilinssit. Pieni laiskuri sisälläni myös nauttii siitä, ettei iltaisin ole tarvinnut pelata linssien puhdistuksen kanssa.

Acuvue Oasys 1Day HydraLuxe -linsseissä on kosteuttavuuden ja UV-suojan lisäksi myös toinen järjettömän hyvä ominaisuus: linssin värireunasta näkee, milloin se on oikeinpäin. En tiedä olenko ainoa, mutta neuvo “Linssi on oikeinpäin, kun se muistuttaa kuppia” on ihan yhtä tyhjän kanssa. Minusta se näyttää aivan samanlaiselta, olipa linssi kumminpäin tahansa. Näissä uutuuslinsseissä reuna on kuitenkin värjätty siniseksi, eli jos linssi on oikeinpäin, niin suoraan ylhäältä katsoessa reunan pitäisi sinertää. Kuvaan tuota reunaa oli mahdotonta taltioida, mutta se näkyy ihan selvästi kun linssiä katsoo paljaalla silmällä.

Asioiden hoitamisen ja remontin lisäksi olen panostanut myös rentoutumiseen. Olen syönyt vähintään kerran viikossa aamupalan kaupungilla, kokeillut uusia lounasravintoloita, katsonut hävyttömän paljon leffoja, kävellyt valoisaan aikaan, maleksinut kahvikuppi kädessä sivukujilla ja nähnyt ystäviä. Ladannut akkuja ja valmistautunut siihen, että vauvan tullessa elämä tulee muuttumaan melkoisesti. Ajatus uudesta arjesta on jännittävä ja kutkuttavan ihana, enkä millään malttaisi odottaa vauvan näkemistä.