Noora K.

Vauvan mukana siis todellakin tulee tavaraa, jestas sentään, miten paljon. Ei varmaan kaikille, mutta meille tuli. Ja täytyy sanoa tähänastisen kokemuksen perusteella, että yhdestäkään härpättimestä en luopuisi. Kun kamaa on paljon ja se seilaa edestakaisin ilman, että sillä on mitään varsinaista omaa paikkaa, niin hyvä, että edes värit ovat sävy sävyyn. Sitä saattaa säilyttää jonkinlaisen illuusion sisustuksesta. Ja onhan se nyt kivempaa katsella mieluummin nättejä kuin sekasortoisia läjiä.

Niinpä: Harsot ovat joko valkoisia tai valko-harmaita (Ikeasta) ja imetystyyny on valko-harmaa (Doomoo). Ruokalappuina toimivia valkoisia pikkupyyhkeitä löytyy joka kulmalta. Manduca (Verkkokauppa.comista löytyi edullisimmin uutena) on hiekanvärinen. Musta olisi varmaan ollut tyylikkäin, mutta tuumasimme, että ehkä se lämpenee kesäaikaan liikaa. En tiedä, tämä oli vain arvaus. Manducassa vauva tuntuu muutenkin lämpenevän aika tavalla. Meidän vauvamme on aika lämminverinen ja hän viihtyy kannettavana jotain tunnin ja kahden väliltä, sitten hänelle taitaa tulla liian kuuma ja hän ilmoittaa terävin kiljaisuin tahtovansa pois. Helpottaisikohan tämä siinä kohtaa, kun vauvan jalat voivat olla repun ulkopuolella?

Olohuoneen nurkassa majaa pitävä vaunukoppa (Bugaboo) on beige-musta ja syöttötuolikin (Stokke Steps) istuu minusta ihan kivasti joukkoon. Kaapista löytyi sopivanvärinen tyynyliina vauvan pepun alle taiteltavaksi, kun hän oli muuten vielä vähän pikkuinen sitteriin joku aika sitten. Pikku soittorasia (Vaunu-Aitasta) on muuten pari isommalle mobilelle ja sillä suoritettiin raskausaikana ihmiskoetta. Soitimme sen sävelmää mahalle iltaisin, jos vauva olisi tunnistanut melodian sitten ulkopuolellakin, mutta ainakaan toistaiseksi mitään siihen viittaavaa emme ole havainneet. Musiikista hän kyllä pitää ja siitä, että hänelle lauletaan.

Vaaleanpunainen tuntuu myös mieluisalta sopivissa määrin ripoteltuna. En halua kuorruttaa kaikkea pinkiksi, mutta siellä täällä haalea vaaleanpunainen on aivan ihana väri. Vaavi-sängystä olen maininnut aiemminkin, se on ihan ykkönen ja valkoinen sopii tänne. Vauva saa kivasti olla mukana kaikessa päiväsaikaan ja nukkuessaankin hän tietää, että lähellä ollaan. Saapa nähdä, kuinka kauan tämä järjestely toimii ja missä vaiheessa kodin tapahtumat alkavat olla kiinnostavampia kuin päiväunet.

Babynest (harmaa, tietty) pitää majaa pinnasängyssä ja Vaavi-sängyssä on blogin kautta saatu Baby Wallaby -ensipeitto. Sen lisäksi, että se istuu kooltaan täydellisesti Vaaviin, se on tosi söpö ja kätevä. Vauva on omassa pussissaan ja huppumaisen päätyosan olen kääntänyt niin, että se toimii tavallaan laitasuojana.

Vauvalla on nyt myös lupa alkaa jumppailla matolla, lattialla. Välillä pehmoisella matolla tulee uni, mutta välillä hän nostelee päätään ja ylävartaloaan hyvin tomerasti ja päättäväisesti. Toisinaan hän viihtyy siinä makoilemassa ja lelua katselemassa. Ihana Baby’s Onlyn matto on saatu PikkuVaniljasta. Plussaa tulee myös siitä, että matto kuivuu nopeasti pesun jälkeen. Kun matto ei ole käytössä, se uppoaa hyvin osaksi torkkupeittojen läjää.

Meillä oli aika paljon tarvikkeita valmiiksi hankittuna jo ennen kuin vauva syntyi (onneksi oltiin ajoissa), mutta ei ihan kaikkea kuitenkaan. Hoitolaukkua en ollut edes ajatellut ennen kuin vauva kotiutui. Niin tosiaan, sitähän tarvitsee kaikenlaista mukaan hänen kanssaan liikkuessaan. Pikaratkaisuna riivin sitten duuniromppeet ulos läppärilaukustani ja sehän toimi! Läppärilaukussakin on osastoja ja sinne mahtuu ainakin toistaiseksi kaikki tarvittava. Tällä mennään siis.

Ihan kaikkea ei sentään saa värikoodattuna ja keittiön tasojen jatkuva näyttely ei ole mikään kaunistus. Mutta tämähän on vain vaihe, kuuluu yleispätevä totuus lähes kaikkeen lasten kanssa, vai?

Noora H.

Ihastelin Samsøe & Samsøen skarppia takkia tasan vuosi sitten, kun olimme Viiskulman Ullan kanssa brunssilla. Brunssin jälkeen googlasin takkia kuumeisesti, mutta se oli joka puolelta loppu. Niinpä pikkumustan kanssa puettava, tyylikäs, toimistokelpoinen takki jäi vain haaveeksi. Kunnes pari viikkoa sitten sain Ullalta viestin, vieläkö takki kiinnostaisi. No kiinnosti!

Pikkumustan sijaan olen pukenut takin farkkupaidan ja äitiyshousujen kanssa, joita pidän, öö, joka päivä. Tai siltä ainakin tuntuu. Nyt ymmärrän paremmin, miksi käytettyjä äitiysvaatteita on tarjolla vähän, ja ne mihin olen törmännyt ovat nukan peittämiä haalistuneita riepuja. Kun sopivia vaatteita on rajallinen määrä, ne todella käyttää puhki.

Kuvissa näkyvät H&M:n mustat biker-henkiset housut ovat olleet yksi raskausajan parhaista ostoksista. Housut sopivat jo alkuraskaudesta, eivätkä housut valu, kuten kaikki muut testaamani äitiyspökät. Yhdeksännellä kuulla oman koon masutuubi ei tosin ihan riitä peittämään koko mahaa, välillä huomaankin kaupungilla kulkeneeni Uuno Turhapuron tapaan puolet mahasta paljastettuna. Housuja tuli myös kevään äitiysvaatevalikoimaan, joten muutkin ovat tainneet tykätä näistä.

Raskauden alussa kannoin kaupasta kilon melonia ja mietin, että herranjestas, kohta vatsassani on kolme tällaista. Miten ihmeessä sitä pystyy kävelemään normaalisti (ja olemaan pissaamatta housuun)? Yllättävän hyvin mahaan on kuitenkin tottunut, eikä minusta tunnu lainkaan sille, että vatsassa asustaa kohta kolmekiloinen vauva. Pystyn edelleen kävelemään melko reippaasti, solmimaan itse kengännauhat ja varpaatkin näkee vähän eteenpäin kurottamalla. Vatsan koon tajuaa ja muistaa oikeastaan vasta kuvista, joissa se näyttää omasta mielestäni valtavalta.

Takki: Samsøe & Samsøe, Paita J. Crew, Housut H&M, Pipo ikivanha kaapin perältä löytynyt, Huivi Uniqlo, Kengät Nilsson.

Noora H. ja Noora K.

Yhteistyössä Asennemedia ja Familon

Siitä puhe, mistä puute! Nimittäin unesta. Baby K:n myötä Noora K:n perheen unet ovat taas hetkellisesti vähän katkolla. Silloin, kun saa nukkua, puitteiden pitää sitten olla viimeisen päälle, jotta pätkistä saisi mahdollisimman suuren hyödyn irti. Noora K:n kotona laadukas sänky on hankinta jo vuosien takaa, se oli aikanaan vuorotyöläisten kodin tärkein kaluste. Aika kuitenkin tuppaa rientämään vuosi vuodelta nopeammin ja peitot ja tyynyt alkoivat olla jo vähän väsähtäneitä. Ne pitäisi uusia silloin tällöin, hygieniatuotteita kun ovat (peitto neljän vuoden välein ja tyyny kahden).

Edellinen työ teki tarkaksi sängyn, peiton ja tyynyjen kanssa. Kun saa testata tarpeeksi erilaisia petejä matkoilla, osaa arvostaa laatua. Ihanimmat hotellisängyt olivat muuten Kiinassa ja USA:ssa. Hongkongissa ja Intiassa huoneessa oli aina tosi kosteaa, joten vaikka sänky olisi ollut millainen, se aina vähän haisi. Japanissa taas saattoi luulla käyneensä saunan lauteille nukkumaan, niin kovia sängyt tuppasivat olemaan. Ja minimalistisen kansan hotelleissa oli aina tyynyistä pulaa.

Yhteistyön myötä molemmat Noorat saivat testattavaksi Familonin untuvatyynyjä ja -peittoja. Noora K. valitsi Gold-untuvatyynyn ja Gold-untuvapeitteen. Tämä tyyny sopii niille, jotka Noora K:n tapaan haluavat, että tyyny on muhkea, mutta kuitenkin tukeva. Esteetikolle on tärkeää, että se täyttää 50*60-kokoisen tyynyliinan niin, että kokonaisuus on pullea ja houkutteleva. Peiton pitää myös olla muhkea – jos laihat huivit ovat Noora K:n mielestä ärsyttäviä, niin niin ovat kyllä laihat vuodevaatteetkin. Silti peiton pitää hengittää. Petauksen pitää olla sellainen, että sinne halua uppoutua oikein kunnolla. Untuvat saadaan elintarviketeollisuuden ylijäämästä, eikä niitä kerätä koskaan elävistä linnuista.

Jotta vähistä unista saisi kaiken irti, petauksen lisäksi pitää olla kunnossa pari muutakin juttua. Pimennysverho on ihan ykkönen varsinkin valoisaan vuodenaikaan. Huoneessa pitää olla sopiva kosteusprosentti, raikas ilma ja yöpöydällä vesilasi. Vinkki vauvaa perheeseen odottaville: Korvatulppien kanssa nukkumista kannattaa harjoitella etukäteen. Jos niihin ei ole tottunut, voi olla yllättävän vaikeaa nukkua tukituilla korvilla.

Noora H. on aina nukahtanut hävyttömän helposti. Kirja käteen ja kaksi minuuttia, niin silmät painuvat kiinni. Yleensä kirja jää käteen, josta se sitten päätyy miehen toimesta yöpöydälle tai tipahtaa itsestään lattialle. Eikä kirjan tarvitse olla selonteko valtion budjetista, vaan sama tapahtuu myös mukaansatempaavien dekkareiden kanssa.

Unenlahjat ovat niin hyvät, että niitä on jopa kadehdittu. Toisaalta helpon nukahtamisen vastapainona on suuri unentarve: alle kahdeksan tunnin yöunilla päivästä ei tahdo tulla mitään. Ei, vaikka kofeiinia saisi suoraan suoneen. Siksi tuleva vauva-arki hieman mietityttää. Noora K. taas oli luottavainen sen suhteen, että pystyy kyllä todella väsyneenäkin toimimaan kohtuullisen tolkullisesti, se tuli testattua aikanaan. Näin on toistaiseksi ollutkin. Mutta eihän sitä kyllä mikään erityisen mukava ihminen ole, kun silmänaluset alkavat olla niin mustat, että Draculakin jää kakkoseksi. Klassikkoriita “Kumpi on väsyneempi” on aina yhtä rakentava.

Osa syy Noora H:n hyviin unenlahjoihin on hyvä unihygienia, eli uniolosuhteiden muokkaaminen ihanteellisiksi. Niillä kun on tutkitusti vaikutusta uneen. Joka iltaisiin unirituaaleihin kuuluu makuuhuoneen tuuletus, nenäliinojen ja vesilasin haku, kännykän jättäminen yöpöydälle ja kirjan luku. Ikkuna pysyy raollaan koko yön ja aamuisin makkarissa on paitsi raikasta myös hieman kylmä. Sängyssä ei loikoilla keskellä päivää eikä siellä näpytellä konetta tai katsota telkkaria, sinne siirrytään ainoastaan yöunille.

Unihygieniaan kuuluu myös se, että peitto vaihtuu vuodenajan mukaan ja sänky koostuu kahdesta erillisestä runkopatjasta. Molemmilla Noorilla on aviomiehen kanssa jonkin verran painoeroa, ja kun molemmilla on oma patja, kevyempi ei pompi painavamman kääntyessä.

Vauvan saapuessa ei ikkunaa voi pitää koko yötä auki, joten on paksu peitto on vaihdettava ohuempaan. Noora H:n valitsema Familon Silver -untuvapeitto on Gold-peittoa viileämpi, mutta kuitenkin hengittävä, muhkea ja ihanan rapiseva. Sillä rapisevahan untuvapeiton pitää olla.

Peiton vaihdon yhteydessä lähtivät vaihtoon myös tyynyt. Noora H:n, kuten valtaosan suomalaisista, peitot ja tyynyt ovat pari vuotta vanhoja. Ja niitä ei ole pesty suositusten mukaisesti 3-4 kertaa vuodessa. Tästä lähtien kyllä pestään, sillä Familonin mukaan ihmisestä irtoaa noin 170 g kuollutta ihosolukkoa vuodessa, yök! Ja vauvan saapumisen jälkeen yöhikoilu on hetken aikaa melko, öh, niagaramaista.

Silver-sarjaan kuuluu korkea ja napakka untuvatyyny, jonka kanssa ei tarvitse toista tyynyä. Jos nenä menee tukkoon untuvatyynyn kanssa, kannattaa testata Feel-tyynyä. Se tuntuu ihan untuvalle, mutta on polyesterimikrokuitua.

Omiin uniinsa intohimoisesti suhtautuva Noora H. on yrittänyt perehtyä hyvissä ajoin etukäteen myös vauvan nukkumiseen. Vauvojen unimaailmaa avaa hyvin Laura Anderssonin Voit nukkua -kirja. Kirjassa käydään läpi uniohjeita ympäri maailmaa ja kerrotaan yhden perheen tarina siitä, miten vauva saatiin nukkumaan. Kirjassa on monia hyviä pointteja, esimerkiksi miten ulkona nukutut pitkät päiväunet vaikuttavat lapsen uneen ja vauvojen unihygieniasta. Ainakin osa kirjan neuvoista pääsee pian testiin, katsotaan, onko niistä apua.

P.S. Jos mietitte, mistä ihanat lakanat ovat, niin nekin ovat Familonilta, joka sai näiden kuosien perusteella lisänimen “Suomen Gant”.

P.P.S. Jos mietitte, mitä tehdä vanhoille täkeille, niin kannattaa kysäistä, olisiko esimerkiksi paikallisella eläinsuojeluyhdistyksellä tarvetta eläinten alustoille. Tyynyt eivät käy, mutta täkit voisivat hyvinkin tulla tarpeeseen. Noora K:n taloudessa Laivis sai omaan sänkyynsä vanhan täkin, pesemättä totta kai, niin asianmukaiset tuoksut jäivät talteen haukulle.

Noora H.

Tadaa, saanko esitellä: läjä lentolippuja. Lattiassa siis. Muistatte varmaan, kuinka kerroin meidän pitkään haaveilleen vaaleammasta lattiasta, mutta reissujen vieneen aina lopulta voiton? No, tarvittiin raskauden viimeinen kolmannes ja hormonit, jotta raaskin vaihtaa lentoliput uuteen lattiaan. Vastasyntynyt ei varmaankaan kovin paljon perusta uudesta lattiasta, mutta me vanhemmat kyllä hänenkin edestään. Uuden lattian myötä neliöit tuntuivat tuplaantuvan.

Lattiaremontissa vaihdoimme vanhan, syville naarmuille kuluneen halpisparketin laminaattiin. Parketti Romanoffilta hankittu Ellett-laminaatti on 12 mm paksua, eli laminaattien paksuimmasta päästä. Mietimme aluksi vanhan parketin hiontaa tai maalausta, mutta valitettavasti rakennuttajan aikoinaan valitsema parketti oli sen verran kehnoa, ettei hiontavaraa ollut juuri lainkaan. Maalaus taas ei tullut kyseeseen, sillä betoluxille suositeltiin kuukauden kuivumisaikaa. Yritin maalilinjalta tiedustella, eikö maalihöyryjen keskellä voisi asua ja voisihan sitä, mutta raskaita huonekaluja pitäisi siirrellä kuukauden verran, jotta maalipinta ei kärsisi niiden painosta. Sen verran hölmö olen, että aloitan lattiaremontin viimeisilläni, mutta sohvaa en sentään joka ilta siirtele vastasyntyneen kanssa. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi koko lattian vaihto.

Aikaa remonttiin meni 8 päivää, sillä vaihdoimme samalla eteiseen laattalattian, joka kestää paremmin vaunujen ja märkien jalkojen alla. Laattalattian eri kerrosten piti saada kuivua, joten se hieman pitkitti remppa-aikataulua. Vinkin remonttimiehestä saimme Homevialauralta, jonka uudessa kodissa urakoitsijamme oli juuri tehnyt hommia. Meillä kävi mieletön tsägä, sillä hän suostui tekemään remontin iltatöinä. Hyviä remppamiehiä kun harvemmin saa parin viikon varoitusajalla. Remontin aikataulu ja budjetti pitivät täydellisesti, eli nyt meillä on keittiöremonttimme tehneen nikkarin lisäksi myös toisen huippuhyvän ammattilaisen yhteystiedot. Jospa sitä kuitenkin malttaisi hetken ennen seuraavaa remontointikohdetta. Vielähän tuossa olisi vessa ja kylppäri uudistettavana…

Save

Noora H.

Ystäväpiirissäni on ollut todellinen hääbuumi. Viimeisen parin vuoden aikana on ollut joka kevät tai syksy läheisen ystävän häät. Kesähäitä on ollut harvemmin, häät ovat selkeästi siirtyneet syksymmälle.

Hääjuhlia kierrellessä ja kavereiden kokemuksia kuunnellessa on tullut opittua yhtä jos toista häiden järjestämisestä. Alla muutamia minun ja ystävieni hyväksi havaitsemia vinkkejä. Kuvat ovat ystäväni Liisan syyskuisista häistä ja ne ovat Iiro Rautiaisen ottamia. Kuten ehkä kuvista näkyy, niin häät olivat ihanat.

1. Jollet löydä mieluista, teetätä.
Jos kaupasta ei löydy mieluista pukua tai sormusta, niin teetätä se. Täysin omien toiveiden mukaan tehty ei välttämättä maksa yhtään sen enempää kuin kaupan rekistä napattu valmis tuote. Me teetätimme kihlasormukseni, kun mieluista ei meinannut löytyä valmiina. Sain valitan kiven, mallin ja kivien määrän, eikä hinta ollut yhtään sen korkeampi kuin saman tyyppisissä kaupan sormuksissa. Sama koskee pukuja, mittojen mukaan tehdyn pitsiunelman saa suurin piirtein samaan hintaan kuin tyyriimmän valmispuvun. Hyväksi havaittuja ovat Kultaseppä R. Nieminen ja Atelje Tuhkimotarina.

2. Hääauton ei aina tarvitse olla avoauto
Näyttävän menopelin ei välttämättä tarvitse olla perinteinen avoauto. Me haaveilimme vieraiden kuljetuksesta vanhalla ratikalla, mutta olimme liikenteessä liian myöhään. Ystävieni hääauto oli Helsingin Villasukkatehtaan söpö minipaku, ja yhdet kaverit saapuivat hääjuhlaan moottoriveneen kyydissä. Tavallinen taksi on myös oikein käypä menopeli ja näyttää kivalle kuvissa, jos kylkiä ei ole teipattu täyteen casinomainoksia. Helsingissä ainakin taksiyhtiö Kovaselle voi esittää toiveita auton värin ja mallin suhteen, jos taksit varaa etukäteen.

3. Tutki vaihtoehtoja myös perinteisten hääpaikkojen ulkopuolelta
Juhlapaikan valinta on yksi isoimmista häihin liittyvistä päätöksistä, ainakin, jos miettii sen vaikutusta budjettiin ja vierasmäärään. Netistä löytyy valmiita juhlapaikkalistoja, joiden perään sitten kaikki vuoden morsiamet kyselevät ja jonottavat. Oma vinkkini on kysyä reippaasti myös muista paikoista. Meidän häämme järjestettiin Ravintola Olossa, jota harvemmin näkee juhlapaikkalistoilla. Muita vaihtoehtoja meillä olivat muun muassa Ravintola Sunn, joka on perinteisempi paikka ja varustettu upeilla näkymillä Tuomiokirkolle. Kyselimme myös ravintola BasBasia. Tai miten olisi juhlapaikka, jonne saavutaan pitkospuita pitkin? Pienessä saaressa sijaitsevassa Pohjolan pirtissä voi järjestää häät hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana kaupungin hälystä.

4. Teema voi löytyä myös kukista tai harrastuksista
Melkein kaikissa hääjuhlissa on nykyään teema, yleensä jokin väri. Meillä teemana oli klassiset cityhäät, joissa ei ollut teemaa (eli olen laiska askartelija). Teema voi löytyä myös muualta kuin perinteisestä väristä, esimerkiksi hääkimpusta tai lemppari sarjakuvahahmosta, sellaisissakin häissä olen ollut.

5. Jätä illan ohjelmaan joustovaraa
Ohjelma kannattaa käydä läpi kaasojen ja bestmanin kanssa, mutta jätä siihen reippaasti joustoa. Ilta menee pilalle, jos ohjelmaa pitää kytätä kellon kanssa ja yllätyspuheita tulee aina. Näissä häissä oli muuten erikoinen yllätysnumero, kun viereisen tilan hääporukasta ilmestyi yön pimeinä tunteina pari kuokkavierasta. Alastomat kuokkavieraat viuhahtivat tanssilattian poikki niin nopeasti, että useimmat vieraat eivät sitä edes huomanneet, mutta valokuvaaja kyllä onnistui taltioimaan tapahtuman.

5. Anna jokaisen valita oma juhla-asunsa
Aika monissa häissä kaasot ja bestmanit pukeutuvat yhtenevästi. Vaikka toivoisit tiettyä väriä tai mallia, anna kuitenkin jokaisen päättää asunsa ja budjettinsa itse. Tukijoukkojen on helpompi keskittyä morsiusparin toiveisiin, kun juhla-asu tuntuu omalta eikä sitä varten ole tarvinnut tuhlata kesälomarahoja.

6. Varaa jotain spesiaalia hääyöksi tai seuraavaksi aamuksi
Me ajattelimme ensin yöpyä kotona, mitä sitä turhaan hotelliin pariksi tunniksi, kun kone Pariisiin lähti aikaisin aamulla. Onneksi äitini puhui minut tässä ympäri. Ensimmäinen aamu avioparina oli huomattavasti hauskempi aloittaa hotellin puhtaiden lakanoiden välistä ja sänkyyn kannetulla aamiaisella kuin edellisenä päivänä syntyneen meikki- ja pinnikaaoksen keskellä kotona. Hotelli ei tietenkään ole pakollinen, etenkään silloin, jos työnsä puolesta yöpyy paljon hotelleissa tai haluaa säästää hääbudjetissa. Silloin kannattaa kuitenkin varata kotiin erityisen hyvät aamiaistarpeet ja vähän siistiä paikkoja, jos hääjuhlaan on valmistauduttu omassa kodissa.

7. Jos panostat johonkin, niin valokuvaajaan
Tuhat kertaa todettu, mutta silti tarpeellinen muistutus. Valokuvaajaan kannattaa panostaa, jos haluaa muistoja kuvien muodossa.

Noora K.

Klassikkopostaus! Eli toisin sanoen mitä sitä on tullut ostettua viime aikoina. Valitettavasti minulla ei ole esitellä ihania paperikassikuvia, koska tilaan nykyään ihan kaiken netistä. Paitsi ruokaostokset, jotka haluaisin nekin tilata netistä, mutta tarpeeksi hyvä nettiruokakauppa puuttuu vielä.

Heti raskauden jälkeen on jotenkin vaikeaa ostaa mitään. Jääkö kroppa tämänmalliseksi, paljonko kiloja lähtee ja millä aikataululla, mitä sitä kotona ollessa tarvitsee? Hirveästi en siis ole vaatteita ostellut, vaikka iso osa vanhoista vaatteista on vielä liian pieniä. Elätän kuitenkin toivoa. Pakollinen hankinta oli kuitenkin uusi pari mustia Niken tennareita, kun edelliset oli kuluttanut loppuun. Lisäksi hommasin parit mustat leggingsit – täytyyhän jokaisella itseään kunnioittavalla kotimutsilla olla leggingsit? Itse en ainakaan osaa kotona olla farkuissa ja let’s face it, en edes mahdu vielä omiini. Stailit pipo ja kaulahuivi on saatu Gauharin ihanilta ladyilta tsemppilahjaksi vähän vauvan syntymän jälkeen.

Pitkä neuletakki on toistaiseksi vain kotikäytössä, koska mikään takkini ei ole riittävän pitkä se kanssa käytettäväksi. Kevään ja kesän tullen se pääsee kuitenkin muuallekin. Leggingsien kanssa, tietty. Teen siis kaikille palveluksen ja säästän teidät “asukuvilta” muutaman seuraavan kuukauden ajan.

Kaipasin uuden laukkuni kanssa käytettäväksi pienempää lompakkoa ja sellaisen löysinkin Zalandon alesta. Pinterestin perusteella ostoslistallani olisi lisäksi vielä löysiä ja muhkeita neuleita, raidallisia ja harmaita t-paitoja (kuten aina) ja takki. Niin villakangastakki kuin trenssikin. Ensinmainitun taidan jättää välistä, koska liikkumisemme on kevääseen saakka niin rajoitettua. Valitettavasti lattemamalife ja kaupungilla ja kahviloissa hengailu ovat meiltä poissuljettuja ajanvietteitä kevääseen saakka, joten pärjään hyvin ilman siistimpää talvitakkia.

Sartorial Shopping List -taululla vilisee myös uimapukuja ja bikineitä. Sellaisia ajattelin kyllä alkaa jossain vaiheessa metsästää, koska teimme jo aikaisin syksyllä mieheni kanssa jotain, mikä on meille ihan poikkeuksellista. Suunnittelimme elämää lähes vuoden päähän ja varasimme alkukesälle matkan. Kääk ja ihanaa samaan aikaan. Vaikka olen elämässäni opastanut varmaan satoja vauvaperheitä siitä, miten sylilapsen kanssa lennetään, niin yllättävän jäissä sitä voi olla sen omansa kanssa. Niin jäissä, että sitä miettii kuukausitolkulla etukäteen. Koitan nyt pitää ajatukset niissä uimapuvuissa kuitenkin.

Viikon paras tapahtuma oli oikeastaan viime lauantaina, nimittäin Asennemedian Kick Off. Villa Katayassa pidetyssä kevään startissa käytiin läpi viime vuotta, vaihdettiin kuulumisia blogituttujen kanssa ja maisteltiin kevään uutuusviinejä. Tai Noora K. maisteli, Noora H. katsoi vierestä yhdeksän viinin tastingin ja tyytyi ihastelemaan viinien värejä. Oli virkistävää viettää hetki aikaa niin, ettei pohtinut vauva- tai synnytysjuttuja, vaan ihan aikuisten asioita. Vaikka kyllähän niitä vauvojakin vähän keskusteluissa sivuttiin. Viime viikonlopun parhaita juttuja oli kyllä myös auringonpaiste. Härregud, miten hyvää valo tekee ihmiselle.

Viikon paras vinkki podcastien ja Sofi Fahrmanin ystäville on Trettio plus trevar by Sofi Fahrman, Klara Svensson, Tove Norström. Noora H. ei ole vielä ehtinyt tätä kuunnella, mutta ottaa sen tänään kävelylenkille kaveriksi.

Viikon paras ostos ovat Noora H:n uudet Adidaksen Gazelle-tennarit. Haalean pinkit mokkatennarit ovat täydelliset sulille kevätkaduille. Yhdistetään farkkujen, aurinkolasien ja harmaan tai roosan t-paidan kanssa. Farkut voisivat olla jopa keskisiniset korkeavyötäröiset Levikset, sellaiset vintage-tyyliset, vaikka Noora H. on vannonut pysyvänsä niistä kaukana.

Viikon paras leffa on La La Land, jossa on ihana Ryan Gosling. Musikaalissa on hyvä tunnelma ja kivoja biisejä, mutta ei se ehkä silti ole 14 Oscar-ehdokkuuden arvoinen? No, Ryan Goslingin takia leffa kannattaa silti katsoa. La La Landin lisäksi Noora H. on katsonut Netflixista Happy Valley -sarjaa, kiitos vain teille lukijoille vinkistä! Happy Valley on oikein mainio poliisisarja, vaikka saakin huokailemaan rikollisten tyhmyyttä. Tietääkö muuten joku, pitääkö se paikkansa, etteivät brittipoliisit saisi kantaa asetta?

Viikon paras löytö on H&M:n käsisaippua. Stailissa pullossa tuleva saippua tuoksuu hyvälle, eikä kuivata käsiä. Ja mikä parasta, se maksaa vain noin vitosen.

Viikon paras pieni suuri asia on, että Noora K. jopa kahtena päivänä onnistunut torkkumaan muutaman minuutin päiväunet. Jospa päikkäritaito olisi pikkuhiljaa palaamassa?

Viikon paras uusi koti on ilman muuta Lauralla. Noora K. kyläili blogikamun luona alkuviikosta ja voi jee, miten ihana koti! Ihana! Minne tahansa sitä katseensa käänsi, niin löytyi kauniita ja huolella mietittyjä yksityiskohtia. Kävely kaverin luokse oli juuri sopivan mittainen – edestakaisin siitä sai varsin pätevän vaunulenkin ja perillä odottivat herkullinen salaatti ja erinomainen seura. Ja voi, miten Sisustusbebe oli jo iso ja suloinen tyttö.

Viikon paras blogilahjus Noora K:lle taas oli Kivatin lähettämä paketti Baby K:lle. Noora K. muistaa omistaneensa itsekin lapsena Kivatin pipoja. Baby K:n saamat pipot ovat supersöpöjä. Pienempi niistä on jo käytössä, isompi sitten vähän myöhemmin. Haalari on juuri hiukan suurempi kuin Ruskovillan haalari, joka on juuri nyt käytössä. Niinpä Baby K:n välihaalarihommat ovat tänä vuonna varsin kunnossa.

Noora H.

Yhteistyössä Asennemedia ja Risenta

Tiesittekö, että Kotuksen mukaan suomalaisilla on seitsemän nimitystä puurolle? Eikä tähän ole laskettu mukaan eri tapahtumien mukaan nimettyjä puuroja, kuten hautajaisissa tarjoiltavaa peijaispuuroa tai lehmien ulospääsyn kunniaksi nautittua häntäpuuroa. Kuinkahan monissa nykyajan häissä syödään eropuuroa, joka on häiden viimeinen ateria? Voisi siis ehkä sanoa, että puuro on suomalaisten kansallisruokaa.

Puuroon liittyy muistoja. Vedenkeittimen avulla valmistetuista pussipuuroista tulee mieleen yksi ensimmäisistä työpaikoista ja kahden neliön sotkuinen taukotila. Maitoon keitetty kaurapuuro ja mansikat muistuttavat mummolasta. Kaksi viikkoa kestäneen fitness-innostuksen aikana söin joka aamu raejuustolla ja mehukeitolla höystettyä puuroa, jonka reseptin taisi lanseerata Jutta Gustafsson.

Parhaat puurot ovat tuunattuja. Mietinkin usein, miksi Suomessa, puuron luvatussa maassa, mennään pelkällä veteen keitetyllä kaurapuurolla ja voisilmällä, vaikka maailmalla puurobaarit ovat yleistyneet ja annoksia voi tilata mitä erilaisimmilla lisukkeilla. Perinteinen veteen keitetty puurohan pitää nälkää korkeintaan tunnin. Onneksi kauppojen hyllyiltä löytyy uusia vaihtoehtoja.

Risentan puuroissa on reippaasti siemeniä ja pähkinöitä (jopa 25 %), ja niiden proteiini pitää nälän pitkään pois. Puurot ovat leikattua kauraa (steel cut oat), eli jos pidät samanlaisesta rakenteesta kuin jenkkipuuroissa, niin nämä ovat sellaisia rouheampia puuroja.

Enää en sorru raejuuston ja mehukeiton yhdistelmään, joka oli oikeasti aika karmaiseva, vaan tuunaan puuroja vähän luovemmin. Alla muutama aamiaissuosikkini, jos kaipaat vaihtelua aamupaloihisi.

Auringonlasku Koh Phanganilla eli lempeä kookospuuro
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (manteli-, cashewpähkinä ja pekaanipähkinä)
2,5 dl kookosmaitoa
Kuivattua mangoa, kookosta ja cashewpähkinöitä.
Kuumenna kookosmaito ja vahdi koko ajan, että maito ei pala pohjaan. Sekoita puuroseos kookosmaitoon ja anna hautua kymmenisen minuuttia säännöllisesti sekoittaen. Maitoon keitettävät siemenpuurot tarvitsevat hieman pidemmän haudutusajan. Koristele puuro kuivatulla mangolla, kookoksella ja cashewpähkinöillä.

Syödään ohkaisessa aamutakissa kirkasvalolampun loisteessa, rauhoittavan aaltojen kohinan pauhatessa taustalla.

Sunnuntai Sohossa eli tuhti banaanipuuro jenkkityyliin
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (taateli-hasselpähkinä)
2,5 dl vettä
Pekaanipähkinöitä, hunajaa, kanelia ja banaania.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen puuroseos. Anna hautua, kunnes puuro on kiinteää. Ripottele päälle kanelia, pähkinöitä ja banaania. Mausta hunajalla.

Tarjoillaan New York Timesin ja jättiläismäisen kahvikupin kera, mieluusti hieman kiireessä tai ainakin ahtaasti.

Aamiainen Åressa eli sporttipuuro ruotsalaisittain
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (manteli-, cashewpähkinä ja pekaanipähkinä)
2,5 dl täysmaitoa
Aitoa voita ja mustikoita.
Kuumenna maito kiehuvaksi ja varo, ettei se pala pohjaan. Sekoita maitoon puuroseos ja hauduta. Kun puuro on melkein valmis, sekoita joukkoon reilu teelusikallinen voita. Koristele mustikoilla ja kaada halutessasi mukaan vielä hieman maitoa.

Nautitaan kerrasto päällä, extra poskipunan kera ja tukka ponnarilla.