Noora K.
New Orleans on merenelävien ystävän paratiisi. Joka nurkalta saa erilaisia rapu- ja hummerijuttuja, samoin ostereita. En itse välitä muista meren asukkaista kuin kalasta, joten minulta nämä jäivät rapukakkua lukuun ottamatta testaamatta. Rapukakku oli erittäin maukasta ja hyvää, mutta en voi sille mitään, että koostumus vähän tökki. Mutta nyt varsinaisiin ravintolavinkkeihin, joita ei kauhean montaa ole, johtuen siitä, että järjestettyä ohjelmaa oli sen verran runsaasti.
Café Soulé oli vikan päivän nopea lounaspaikka. Kaipasimme rauhallista miljöötä ranskalaiskortteleissa ja sen löysimme. Pari pöytää oli sijoitettu kadun puolelle ja valitsimme tietysti kauniin päivän kunniaksi ulkopaikat. Palvelu oli erinomaista ja ruokakin ihan ok. Listalla oli monta herkullisen kuuloista annosta. Söimme salaatit, joten erikoisuuksista emme tiedä. Jälkkäriksi sentään nautin paikallisen kahvin, joka on oikeastaan sikurilla jatkettua kahvia pula-ajan malliin. Se oli hyvää, sellaista pehmeää ja voisin kuvitella, että jos ei uskalla juoda kahvia enää iltapäivästä, niin tämä voisi olla sopiva vaihtoehto.
Cafe Envie sijaitsi viehättävässä kohtaa Decaturia ja kuljettuani sen ohi muutamaan otteeseen piipahdin sisään. Täälläkin nautin vain nopean salaatin, joka ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta paikan tunnelma ja hyvä kahvivalikoima jäivät mieleen. Täällä oli ihmisiä lueskelemassa, rennosti oleilemassa ja viinamukimeininki puuttui kokonaan. Kahvila oli hyvin viehättävä ja täynnä ihania yksityiskohtia.
Killer Poboys todella tarjosi ihan killereitä poboy-leipiä. Poboy on Louisianan erikoisuus, täytetty voileipä. Valkkasin vegeversion, jossa oli täytteenä paputahnaa, bataattia ja jotain vihreää, olisiko ollut pinaattia. Liian ihanaa! Harvoin tulee syötyä vaaleaa leipää, mutta nyt kyllä kannatti.
Lisäksi söimme edellisessä matkapostauksessa mainitussa 33 Galatoire’sissa ja Fogo de Chaossa, joka on ketju ja josta olen kirjoittanut Washington-postauksessakin.
Itse tuskailin välillä sen kanssa, että Louisianan kansallisruokia tuntuivat olevan kaikki universumin lihottavimmat safkat. Terveellisiä vaihtoehtoja sai hiukan kaivella. Rannan outlet-ostarin food courtissa oli yksi salaattipaikka, jossa sai itse valita täytteet. Ja vinkki vitonen, joka ei petä koskaan: Starbucksista saa kaurapuuroa. Oikein kunnon puuroa, johon saa vaikka mustikoita ja pähkinöitä, niin pysyy kuitujen saaminen edes jollain mallilla.
Hyviä ne Louisiana-herkut kyllä olivat. Niitä maisteltiin yhdessä iltatilaisuudessa ja suosikikseni nousi Roast Beef Debris, joka oli todella maukasta ja ihanaa. Kyseessä on pitkään haudutettu lihapata, joka tarjoillaan perunamuusin kanssa. Jotenkin tuli vähän poronkäristys mieleen. Lisäksi kokeilin cajun-riisiä eri täytteillä. Makkaraversio on kuulemma sellainen, että sitä tarjotaan kouluissa ja muissa julkisissa instansseissa aina maanantaisin. Maanantai on aikanaan ollut pyykkipäivä, eikä perheiden emännillä ole ollut aikaa vahtia ruokaa, joten on tehty jotain helppoa ja sunnuntailta oli monesti jäänyt lihaa yli. Tarinan kuullessani oli pakko kertoa vaihtarina torstaisesta hernekeitostamme. Ja maistoin varmasti vaikka mitä muutakin.
Ostoskaupunkina New Orleans ei ollut kovinkaan kummoinen. Kaupungissa on kaksi ostaria, toinen Canal Streetin varrella oleva fiinimpi kauppakeskus (Michael Kors, J.Crew, Banana Republic, Anthropologie, Tiffany&Co, Saks Fifth Avenue jne.) ja toinen on Missisippin rannassa oleva outlet-paikka, josta löytyvät muun muassa Neiman Marcus Last Call, Coach, Puma, American Eagle, LOFT jne. Kirjoitan vielä ostoksistani oman postauksensa, mutta kovin paljoa en ostellut. Mitä nyt Nykissä vähän pakkoshoppasin, kun matkalaukut olivat Washingtonissa. Tennareiden ystäville löytyy Foot Locker ja pari muuta alan liikettä Canal Streetin varrella ja antiikin ystävien kannattaa tosiaan tsekata Royal Street. Sephoraa en onnistunut löytämään, mutta Walgreensejä ja CVSiä on useita.
Ja vielä yksi hauska juttu: yhdellä kuvauskävelyllä huomasin hääseurueen. Se oli varmaan hauskin koskaan näkemäni hääjuttu. Koko seurue käveli ja puoliksi tanssahteli porukalla eteen päin. Kaikki vieraat heiluttivat valkoisia nenäliinoja ja koko porukka lauloi “You are my sunshine, my only sunshine”. Tuli tosi hyvä fiilis ja joka puolelta kuului “Oh my God, it’s a wedding” -huudahduksia.