Noora K. / yhteistyössä Asennemedia ja Valio
Huomenta! Täällä on pakattu työkäsilaukku ja läppärilaukku, synkattu kalenteri ja vilkaistu jo alustavasti loman aikana kertyneitä sähköpostejakin. Toisin sanoen arki alkaa tänään. Se tuntuu ihan kivalta ja palaan töihin hyvillä mielin. Loma oli tosi rentouttava ja ajoi siis asiansa. Lämpimistä päivistä huolimatta ilmassa on raikkautta ja edessä on kaikkea kivaa.
Nykyinen olotila vaikuttaa tietysti arkeenkin. Ensinnäkin käytettävissä olevat työvaatteet ovat vähentyneet huomattavasti. Ei voi vain vetäistä aamulla kaapista jotain päälleen vaan on mietittävä ja mallattava. Maha saattaa olla jollain viikolla ihan erimuotoinen kuin toisella ja muut kuin mahakilot saattavat myös vaihtaa paikkaansa. (Ei, en valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, joille ilmestyy vain pieni pallo vatsan kohdalle, eikä mitään muuta ylimääräistä.)
Toinen asia, jonka joutuu huomioimaan ihan koko ajan, on välipala. Kun on tottunut syömään silloin, kun on nälkä ja ottamaan aika kevyesti hiilareiden kanssa, on yhtäkkiä ihan pulassa, kun pitäisi muistaa ruokailla muutaman tunnin välein, eikä tee mieli kuin voileipiä. Kun tähän lisätään se, että hetkittäin on ihan pakko saada jotain hapanta ja sitten taas jotain makeaa, niin haaste on valmis. Lähes kaikki ruuat, joita yleensä käytän proteiininlähteenä, ällöttävät tai ovat kiellettyjen listalla.
Lumo-yhteistyö tulikin siis varsin hyvään aikaan ja kannusti kokeilemaan uusia snackeja. Valion rahkavälipala on ihan täydellinen iltapäivävälipala (aamiaisen ja lounaan välillä riittää hedelmä). Siinä on runsaasti proteiinia, joten en enää ole ihan hunningolla sen suhteen. Vuorottelen kahta suosikkimakuani sen mukaan, mikä mieliteko milloinkin on päällä. Kun halajan makeaa, valitsen vaniljan ja ripottelen joukkoon pähkinöitä ja jos oikein hienostelen, niin myös kanelia. Pähkinäpussi kulkee helposti käsilaukussa mukana, niin tuunauksia voi harrastaa myös töissä. Lumoissa ei myöskään ole lisättyä sokeria, joten tämä on makeanhimoon huomattavasti parempi vaihtoehto kuin vaikka suklaa tai pulla.
Kun taas himoitsen hapanta, nappaan mandariini-juustokakkumaun ja pilkon päälle greippiä. Greippikin on helppo mukanakuljeteltava lisuke, mutta yksi varoitus: käytä teräväreunaista lusikkaa tai veistä lokeroiden uloskaivamiseen ja suojaa varmuuden vuoksi paitasi. Pakkauksessa on myös lusikka, joten jos Lumo-rahka on mukana, sen avulla voi myös hoitaa räjähtävän nälän nopeasti. Räjähtävä nälkä oli minulle ihan uusi asia (tai yksi niistä), jotka ilmaantuivat raskauden mukana. Yhdessä hetkessä olo voi olla ihan normaali ja kylläinen edellisestä ateriasta ja seuraavassa tuntuu, että sekoaa ja pyörtyy, jos ei saa ruoka justnythetitälläsekunnilla. Räjähtävää nälkää ei voi ennakoida, mutta siltä voi useimmiten välttyä, jos vain muistaa syödä säännöllisesti. Arjessa tämä sujuu minulta yleensä jo ihan hyvin, mutta vapaalla ja kun on paljon tekemistä, voi vielä käydä hassusti.
Hassua muuten sanoa, mutta töihinpaluu jotenkin jopa jännittää vähän. Ennen lomaa en ollut vielä kertonut raskaudesta kauhean monelle ja toimistolla oli hiljaista. Nyt on jo täysi hulina päällä ja tuo mahakaan ei enää ole mikään kovin huomaamaton. En edelleenkään oikein koe oloani, enkä vartaloani omaksi ja lähinnä vaivaannun, jos joku kommentoi vatsaa jotenkin. Vaikka järki sanoo, että ihmisillä on taatusti muutakin mietittävää kuin minun pallomahani, niin yllättävän isolta askeleelta sen pallon vieminen toimistolle silti tuntuu. Kaikenlaista. No, tässä asussa saatan tänään mennä töihin. Ehkä.
Mekko: Zalandon omasta äitiysmallistosta Takki: Alelöytö Zarasta Tukholmasta Kengät: MICHAEL Michael Kors Laukku: MICHAEL Michael Kors Korvikset: Gauhar Läppärilaukku: Furla Rannekorut: Efva Attling ja Tiffany&Co